Kävin tänään luentotauolla postissa ja tarkistin samalla siellä sijaitsevan postilokeroni, jota en yleensä koskaan käy edes vilkaisemassa sillä en odota täällä saavani oikein mitään postia. Voittekin siis uskoa, kuinka sydämeni sykähti kun näin siellä punaisen kirjekuoren. Kyseessä ei siis ollut luottokorttiyhtiön karhukirje tai Harry Potterista tuttu räyhääjä, vaan ystävänpäiväkortti. Vieläpä oikeaan osoitteeseen tullut.
Tämä kirje sai minut niin hyvälle mielelle. Olin yhtä hymyä, kun kävelin seuraavalle luennolle. Miten niin pieni asia voi saada ihmisen niin iloiseksi? Koska siitä tulee tunne, että tässä maailmassa on ainakin joku joka välittää. Vaikka olet kaukana poissa, niin joku muistaa sinua. Ystävä, jonka kanssa välimatkalla ei ole mitään merkitystä.
Etäisyys on muuten asia, joka saa huomaamaan todelliset ystävät. He ovat niitä, joiden kanssa puolen vuoden erokaan ei tunnu missään. Toista on kyllä ikävä, mutta kun taas tavataan niin kaikki jatkuu samaan malliin. En tarvitse suuria kaveriporukoita, sillä tiedän että minulla on kourallinen ihmisiä, jotka ovat todellisia ystäviäni. Saatan unohtaa, mitä he ovat sanoneet tai tehneet, mutta muistan aina mitä he ovat saaneet minut tuntemaan. Douglas Pagelsin sanoin:
"A friend is one of the nicest things you can have, and one of the best things you can be"
Kuva: We heart it

No comments:
Post a Comment