Ennen vaihtoon lähtöä kuulin paljon juttuja vaihtareiden megabiletsempaloista: osalla koko lukukausi oli mennyt enemmän tai vähemmän juhlahumussa. Tiesin myös, millaisia bileitä Suomessa olevat vaihtarit olivat järjestäneet ja ennen kaikkea kuinka usein. Osasin siis varautua, että myös omana vaihtoaikana tulee todennäköisesti käytyä vähän enemmän hummaamassa kuin normaalisti.
No niinhän se meni, että heti ensimmäisenä viikonloppuna oli bileet kolmena peräkkäisenä iltana. Muutenkin joka viikonloppuun on kuulunut vähintään yhdet bileet, joissa on mennyt aamun pikkutunneille saakka. Vaikka baarit menevät täällä kiinni jo kahdelta, kotimatkan ja suihkun jne. jälkeen kello on ehtinyt jo aika pitkälle. Seuraavana päivänä on ollut niin paljon hommaa, että yöunet ovat jääneet aika vähäiseksi. Olenkin odottanut jo innolla, milloin rajani tulee vastaan ja eilenhän niin kävi.
Ajattelin eilen illalla jo laittautuessa, ettei ole oikein juhlafiilistä. Joka tapauksessa päätin lähteä, kun ei oikeastaan ollut parempaakaan tekemistä ja halusin nähdä kavereita. Lisäksi halusin päästä käyttämään pari viikkoa sitten ostamaani huulipunaa, johon ohimennen sanoen olen rakastunut aivan täysin. Näinpä pujotin jalat korkkareihin ja suuntasin kaverini kautta kotibileisiin (juuri niihin "red cups" -kemuihin).
"Lähtötunnelmissa" -kuvan perusteella ei ehkä uskoisi, mutta olin kotona jo kolmen tunnin päästä. Ja niistäkin lähes kaksi olin viettänyt bussissa tai muuten matkalla. Heti bileisiin päästyäni tajusin, ettei tämä ollut minun iltani. Olin siis ne pakolliset hetket ja lähdin kotiin heti, kun vaan kehtasin. Tulin kotiin 7up:n 12packin kanssa ja katsoin loppuillan Greyn anatomiaa. Kerrankin heräsin lauantaiaamuna virkkuna, tein kouluhommia ja kävin zumbassa. Nyt on tosi hyvä mieli ja jaksan tänään lähteä illalliselle juhlistamaan yhden vaihtarikaverini synttäreitä. Täydellinen lauantai.
Ja mitä tästä kaikesta opimme? Älä lähde rimpsalle silloin, kun koti-ilta tuntuu jo alusta alkaen paremmalta idealta.
No comments:
Post a Comment