Minulla oli tänään aamulla tentti. Täytyy sanoa, että kysymykset nähtyäni en voinut kuin nauraa. Ja tämä ei ollut positiivinen reaktio, vaan kyseessä oli pikemminkin hysteerinen paniikkinauru. No aikani pohdiskeltua sain vastattua kaikkiin kysymyksiin: kahteen hieman paremmin ja kahteen vähän huonommin. Jälkeenpäin koko tentistä jäi itseasiassa aika hyvä mieli. Monesti tuntuukin, että alkupaniikin mennessä ohi saa aikaan ihan järkeviä vastauksia. Pitää vaan pystyä hallitsemaan hermot ja pysyä rauhallisena. Kyllä ne vastaukset (ainakin yleensä) löytyy päästä. Ja aina voi ainakin keksiä jotain nohevaa.
Tentin jälkeinen olotila on aina aika mahtava. Varsinkin, jos on yhtään sellainen tunne ettei tarvitse pelätä täydellistä reputtamista. Tuntuu, että koko maailma hymyilee. Miltein erehtyy ajattelemaan, että tenttiä kannattaa useamminkin. Onneksi viimeistään uusien tenttikirjojen rahtaaminen kirjastolta kotiin palauttaa mielentilan hetkellisestä häiriöstä normaalitilaan. Eihän nyt tenteistä voi oikeasti tykätä. Pullasta sen sijaan voi.
