Nyt kun tentit ovat onnellisesti ohi, voin taas nauttia rauhallisista aamuista kahvikupin ja uutisten parissa. Tänään itse asiassa koin hetkellistä tyhjyyden tunnetta, kun huomasin, ettei olekaan ihan megapaniikki alkaa lukemaan heti heräämisen jälkeen. Ja tiedättekö mitä, hetken aikaa meinasinkin tarttua heti koulukirjoihin ja jatkaa lukemista. Ja olisin halunnut tehdä sen ihan vapaaehtoisesti. Minun on nimittäin pakko myöntää, että olen tainnut vähän ihastua.
Ja ei. Kyseessä ei ole kukaan amerikkalainen hurmuri, jonka vuoksi olisin valmis luopumaan elämästäni Suomessa ja muuttamaan tänne stetsonpäiseksi farmariksi. Sen sijaan kyseessä on asia, johon olen ollut ihastunut aiemminkin. Itse asiassa niin ihastunut, että päätin valita tulevaisuudenkin sen parissa. Kyseessä on siis historia, oppiaineista kultaisin, josta muun muassa nimimerkki sotta-pytty kirjoittaa näin hemaisevalla tavalla Aapelin forumin "inhokki aine" -keskustelussa (kyllä, viestiketjun aloittajalla se voisi olla äidinkieli):
"Historia ja uskonto..Tylsintä ja eikä mitää 1milj. vuotta vanhoja juttuja jaksa."
Myös uskonto oli joskus lempiaineeni koulussa. Mitä tämä kertoo minusta?
Edelleen uskon, ettei minun ja historian kannata jakaa tulevaisuudessa kaikkea yhdessä. Niinhän sitä sanotaan, ettei työtä ja rakkauselämää kannatakaan yhdistää keskenään. Tästä huolimatta olen niin iloinen, kun olen jälleen ymmärtänyt miten hienoja ja mielenkiintoisia asioita menneisyydellä on meille kerrottavana. Huomenna voinkin jälleen tarttua innolla uusiin tenttikirjoihin. Tänään aion kuitenkin nauttia hetkellisestä vapaasta salin ja leffan merkeissä. Hyvää viikonloppua kaikille!
Kuvat: We heart it
No comments:
Post a Comment