Mardi Gras

Mardi Gras, laskiaistiistai on Louisianassa iso juttu ja New Orleans onkin tunnettu Mardi Gras -karnevaaleistaan. Itse pääsin tänä vuonna paikan päälle todistamaan juhlatunnelmaa.

Vaikka varsinainen juhlapäivä on tiistai, niin New Orleansissa koko viikonloppu oli yhtä juhlaa. Itse olin mukana sunnuntaina.

Paraatit ovat kuulemma hienoimmillaan sunnuntaina ja maanantaina. Olimme ainoastaan päiväreissulla, joten iltakulkueet jäivät välistä. Tästä huolimatta nähtävää kyllä riitti.

Väkijoukko yritti pyydystää kulkueväen heittämiä eri värisiä helminauhoja kaulaansa. Itse yritin ennemminkin väistellä niitä, sillä en halunnut saada vauhdilla lentävistä helminipuista osumaa kasvoihin.

Muu juhlaväki oli varautunut paikallaan seisoskeluun eväskassein ja retkijakkaroin. Me emme olleet ihan yhtä ammattimaisesti hommassa mukana, vaan jouduimme tyytymään lähikioskin ja Subwayn antimiin.

Päivä oli todella kiva, vaikkakin kylmä ja tuulinen sää söi hieman juhlamieltä. Itse kaupunkiin tutustuminen jäi juhlahumun vuoksi aika vähiin, mutta aion korjata tämän huomenna. Olen nimittäin menossa päiväksi New Orleansiin ja tällä kertaa on tarkoitus kierrellä vähän enemmän ja katsella paikkoja, jotka viimeksi jäivät näkemättä. Toivon mukaan tällä kertaa päästään nauttimaan myös hieman eksoottisempaa ruokaa kuin Oven Roasted Chicken -patonkeja.

Potentiaali

"Omaan mukavuuteen on helppo tuudittuu, 

silloinkin kun pitäs kasvaa ja uudistuu..."

Hiusten inspiroimana

Tulin tänään siihen tulokseen, että näytän ihan Pepe Willbergin tukkakaksoselta. Louisianan kostea ilmasto selvästi korostaa tätä yhtäläisyyttä entisestään. Hiusteni inspiroimana päädyinkin kuuntelemaan tänään Pepen musaa. Tässä teillekin pari mukavaa raitaa:

Eikö oo muuten aika symppis tuo viimeisen videon kuvateksti Youtubessa: "Pepe Willberg, " Eikö vaan ? " kesähitti. ( Tämä ei ole minun video vaan iskän :) Iskä halusi laittaa tämän musiikin tubeen, koska sitä ei löydy mistään. )".

Kotiin klikattua

Pari viikkoa sitten surffailin huvikseni eBayssa ja katselin, mitä kaikkea kivaa sieltä löytyisi. No todellakin kaikkea. Ajattelin, etten mitään isoa halua ostaa mutta jokin kiva pikkupiriste olisi hauska. Pakettejakin kun on niin kiva saada.

Löysin ihan megasöpöt nappikuulokkeet, jotka olivat lähes ilmaiset. En kuitenkaan tilannut niitä silloin, koska omat iPodin kuulokkeeni toimivat ihan hyvin, enkä siis tarvinnut uusia.

Viime viikolla sattui kuitenkin jotain todella harmillista. Kuulokkeet olivat täysin kunnossa, kun laitoin ne laukkuuni. Kuitenkin, kun kotona kaivoin niitä kaikkien tavaroiden alta (kenties yksi syy vaurioon), toinen kuuloke oli rikki. Harmittelin sitä hetkisen aikaa, mutta sitten muistin eBayssa näkemäni kaunokaiset ja kävin klikkaamassa ne ostoskoriini.

Eräällä tuttavallani hajosivat kerran kengät sopivasti kenkäkaupassa. Olen tähän asti kiusannut häntä "sattuipas sopivasti" -kommenteilla. Nyt kuitenkin ymmärrän häntä täysin: kuulokkeideni hajoaminen oli pelkkä sattuma, vaikkakin onnellinen sellainen. 

Nyt se sitten toteutui!

Minulla on usein tapanani kehitellä kauhuskenaarioita päässäni. Tiedättehän sellaisia "entä, jos tämä kaide nyt sortuisi?" ja "mitä, jos tänne hyökkäisi nyt joku aseen kanssa?" -juttuja. Esimerkiksi tylsää tenttikirjaa lukiessa on helppo harhautua ajattelemaan kirjaston mahdollisia vaaratilanteita ja keinoja niistä selviytymiseen.

Olen usein pohtinut kassajonossa, mitä tekisin, jos kassa ei hyväksyisikään pankkikorttiani. Minulla ei ole koskaan käteistä mukanani, joten vaihtoehtoja ei olisi kauhean paljon. Olen pohtinut tilanteen noloutta, ihmisten sääliviä ja ärsyyntyneitä katseita sekä kassatyöntekijän toimintatapoja. Lisäksi olen miettinyt, mitä kummaa tekisin ostoksilleni: jättäisinkö ne kassalle vai palauttaisinko ne itse hyllyyn.

Enää ei tarvitse mietiskellä, nimittäin tänään tämä kaikki kävi toteen. 

Olin Walmartissa normaaliin tapaan sunnuntain ruokaostoksilla ja kärryt täynnä tavaraa. Pyrin käymään täällä ainoastaan kerran viikossa kaupassa, koska ilman omaa autoa kauppareissuun menee yllättävän paljon aikaa. Ostokseni olivat siis sen mukaiset tälläkin kertaa. Itse asiassa ehdin jo vähän murehtia, kuinka saan ylipäänsä kannettua kaikki tavarat kotiin bussipysäkiltä.

Tyhjin käsin matka sujui kuitenkin tosi helposti ja nopeasti, vaikka ärsytys olikin järkyttävän suuri. Jostain kumman syystä kassa ei nimittäin hyväksynyt pankkikorttiani, tai siis mitään niistä kolmesta. Tiesin varsin hyvin, että niillä kaikilla oli rahaa mutta silti yksikään ei mennyt läpi. Joka kerta, kun ojensin kassalle uuden kortin, tunsin itseni entistä enemmän luuseriksi. Kaikki ympärilläni olevat ihmiset, kassatyöntekijä mukaan lukien, katsoivat minua kuin alinta pohjasakkaa.

Siinä tilanteessa ei paljon selittelyistä ollut apua, vaan jouduin tyynesti jättämään kaikki ostokseni kassalle. Sinne jäivät myös mansikat, joiden maun olin jo lähes tuntenut suussani. Lähes itku kurkussa jouduin juoksemaan bussiin. Meinasin nimittäin myöhästyä siitäkin kassaepisodin vuoksi. 

Kiirehdin kotiin tarkistamaan tilini ja, niin kuin arvelinkin, ongelma ei ollut korteissani vaan Walmartin kassajärjestelmässä. Tämä ei kuitenkaan paljon lämmittänyt, kun vatsa kurni ja ruokakaapit ammottivat tyhjyyttään.


Kuva: We heart it

Arjen iloja

Puhdas pyykki

Ehjät sukkahousut

Puhelinmaraton ystävän kanssa

Päivätorkut

Hyvät pitkät kalsarit, erityisesti pakkaskeleillä

Ipodin täysi akku

Lettukestit

Lettukestit ilman syömisövereitä

Hyvä tyyny

Täysi pullo kylmää, sitruunanmakuista kivennäisvettä

Saippuan tuoksu

0.99e/kg tarjoukset kypsistä banaaneista (jos päästään 0.79 euroon, kyseessä on juhlapäivä)

Onnistunut Yatzy

Pitkä lounastauko

Tulppaanikimppu ikkunalaudalla

Enjoy the little things, for one day you may look back and realize they were the big things. 

- Robert Brault

Kuvat: We heart it

Olga

Yli 2 kuukautta on jo takana vaihtoa, mutta en ole vielä ehtinyt potea varsinaista koti-ikävää. Varmasti tämä on pitkälti Skypen, tuon jumalaisen keksinnön, ansiota.

On kuitenkin yksi erityinen pallero, jota ikävöidessä ei edes viestintäohjelmista ole apua. Nimittäin erittäin pörröinen kämppikseni kun ei paljon sanoista välitä, ja epämääräiset ukinat ja haukahdukset eivät paljon lämmitä.

Olgalla on onneksi kotona aika juhlavat oltavat. Epäilen, että se saattaa viihtyä vähän turhankin hyvin kahden muun lajitoverin parissa (ja en viitannut nyt vanhempiini, vaan heidän koiriinsa). Lisäksi useista pitämistäni "saarnoista" huolimatta isäni tuntuu hemmottelevan Olgaa vähän turhankin paljon. Paluuni jälkeen kämppikseni saakin kokea kyllä rankan arkeenpaluun...

Heti, kun menen kotiin, aion ottaa Olgan kainaloon ja halia sitä ainakin pari tuntia putkeen. Vaikka täälläkin minulla on kaksi kämppistä, niin täytyy sanoa että Olga on kyllä tähänastisista kämppäkavereista kaikkein paras. Selvästi aika on poistanut muististani sen tekemät muutamat tihutyöt. Eiköhän nekin muistu mieleen sitten kesäkuussä, viimeistään yliopiston kirjaston karhukirjeen muodossa: Suomen perustuslaki taitaa nimittäin olla edelleen korvaamatta anarkistikoirani "muokkauksen" jäljiltä.

 

Niin ihanaa...

Tämä aamu nääs. Heräsin kaksi tuntia suunniteltua myöhemmin, katsoin ulos ikkunasta ja eilisen auringonpaisteen sijaan vastassa oli sadepäivä. Päätin kuitenkin, etten anna sään masentaa vaan kehitän päivästä muuten kivan. 

Hyvä päivähän alkaa aina hyvällä aamiaisella. Keittelin siis puuroa, paloittelin omenan ja valmistin kupin kahvia. Tämän jälkeen siirryin nauttimaan ateriaani peiton alle. Minulla oli eiliseltä yksi jakso Suurinta Pudottajaa kesken ja päätin katsoa sen loppuun syödessäni.

Jakso oli hyvä. Puuro oli hyvä. Omena oli hyvä. Entäs kahvi?

No olihan se maittavaa, kun se oli ensin jäähtynyt 45 minsaa kupissa. Minä nimittäin unohdin koko kahvin olemassaolon ja muistin vasta siinä vaiheessa, kun ajattelin että pitkistä yöunista huolimatta väsyttää armottomasti. Kylläpäs ketutti. Vielä enemmän sen jälkeen, kun kaadoin osan kahvista valkoiselle paidalleni. Juuri sille, joka tuli eilen pyykistä.

Nyt joka paikkaa kolottaa, väsyttää ja muutenkin huomaan toivovani, että olisi jo ilta ja voisin painua takaisin vällyjen väliin. Onneksi olen sopinut salitreffit kaverini kanssa yhdeksitoista ja nyt on pakko alkaa valmistautumaan. Muuten päivä todellakin saattaisi kulua passiivisesti sängyllä, tai vaihtoehtoisesti sohvalla maaten. 

Kuvat: We heart it

Koukussa

Olen koukuttunut täällä kahteen asiaan. Toinen on Frozen Yogurt ja toinen on the Biggest Loser. Olisiko kenties jonkin sortin ristiriitaa nähtävissä?

Frozen yogurt, "fro-yo" on vienyt aivan kieleni mennessään. Jäätelön ystävälle tämä on aivan mainio vaihtoehto. Tiedän kyllä, ettei kyseessä ole mikään terveellinen herkku, mutta tavalliseen kermajäätelöön verrattuna ainakin vähärasvaisempi. Kaikkein parasta frozen yogurtissa on, että sitä saa maistella liikkeissä ennen ostamista (tosin täällä se on mahdollista tosi monissa muissakin paikoissa) ja annoksen saa koota itse. Eri makuja voi yhdistellä ja kaiken kruunuksi päälle voi lisätä karkkeja, marjoja, hedelmiä ja paljon muuta. Lopputulos on siis täysin omista kätösistä kiinni. Aika täydellistä. Tässä mainio liikeidea Suomeenkin!

Herkuttelun vastapainoksi olen katsonut Suurinta pudottajaa. Olen seurannut sarjan aiempia tuotantokausia Suomessakin, mutta nyt olen täysin koukussa. Sarjasta saa todella hyvää motivaatiota myös oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Kilpailijoiden kehitystä on mahtava seurata ja ihailen todella paljon heidän asennetta. He joutuvat todellisen elämänmuutoksen eteen ja useimmat selvitytyvät siitä uskomattoman hienosti. Sarja tarjoaa myös katsojille hyviä vinkkejä treenaamiseen ja terveellisen ruokavalion noudattamiseen, mikä ainakin omasta mielestäni vain lisää ohjelman kiinnostavuutta.

Kuva: We heart it