Käykö kateeksi, Edna Birch?

Olen yrittänyt hieman varjella päähaiveniani liialliselta pesulta, mutta lähes aina salin jälkeen olen onnistunut kastelemaan ainakin osan hiuksistani. Pidän yleensä jumpatessa hiuksia letillä ja monesti voisin jättää ne koko päiväksi kiinni, mutta kun ne kerran kunnolla kastuvat niin niitä ei katsele kukaan. Olenkin siis pohtinut suihkumyssyn ostoa jo pitkään. Täälläkin minun on ollut tarkoitus napata kaupasta joku sopiva muovilakki, mutta olen aina unohtanut.

Nyt voin sanoa, että onneksi. Kaivelin nimittäin eilen tavaroitani ja löysin yhden joululahjan, jota en ollut ollenkaan muistanut enää täällä ollessani. Siskonikin oli nimittäin kuullut pohdintani suihkumyssyn ostosta ja hän antoi minulle viime jouluna Cath Kidstonin ruusukuvioisen ihanuuden, joka ratkaisi kaikki pulmani. Nyt tämä suihkulakki on vihdoin otettu käyttöön, ja ei voi sanoa muuta kuin onhan se kätevä! Parasta kaikessa, että se muistuttaa minua yhdestä idolistani, Emmerdalen Ednasta!

Time to relax

Kun salitreenin jälkeisenä päivänä herää megajumitukseen, kaduttaa ettei tullut edellisenä iltana venyteltyä. Niin kuin ei minään muunakaan iltana.

Olen vannonut viimeiset pari vuotta aloittavani säännölliset iltavenyttelyt. En ole vieläkään aloittanut. Tai no jos niitä viiden minuutin venytyksiä ja vanutuksia Amazing Racen mainostauolla ei lasketa, joita kesti viime syksynä ehkä kaksi viikkoa. Ja kyseinen sarjahan tulee kerran viikossa: "Well done, Neiti O.!" Saa vaan ihmetellä, miksi paikat ei oikein taivu monelle mutkalle.

Tänään havahduin taas joka paikan kolotukseen ja päätin antaa venyttelylle mahdollisuuden. Ja jo puolen tunnin huhkimisen jälkeen olo oli paljon virkeämpi. Tästähän voisi tulla vaikka tapa. Eli ainakin huomenna voisin taas vähän rentoutua hyvän musiikin ja muutaman venyttelyliikkeen avulla...

Tässä joka tapauksessa tämän illan rentoutumismusaa:

Valentine for Justin

Sain viime viikolla osallistua yhteen tosi kivaan juttuun. Istuin luentotauolla ulkona ja kertasin tulevaa koetta varten, kun kaksi tyttöä tuli kysymään olisinko kiinnostunut osallistumaan heidän kuvaamaansa videoon. Aluksi olin hieman epäluuloinen, sillä en yleensä innostu kuvailuista muutenkaan ja en ollut ikinä edes nähnyt heistä kumpaakaan. No toinen tytöistä sitten selitti videon tarkoituksen: hän oli tekemässä poikaystävälleen ystävänpäivälahjaksi videota, jossa ihmiset lukivat korteista asioita joita hän rakasti poikaystävässään. Ystävänpäivästä oli jo muutama päivä, mutta he elävät kaukosuhteessa ja olivat tapaamassa lauantaina ja antamassa vasta silloin lahjat toisillensa. No päätin sitten osallistua, koska siihen meni vain muutama minuutti ja idea vaikutti niin herttaiselta. 

Sain itse valita korteista mieluiseni ja päädyin lauseeseen: "I love your smile". Vaihtoehtoja oli runsaasti, mutta jostain syystä tämä sattui ensimmäisenä silmääni. Sain kortin itselleni, sillä sen toisella puolella oli osoite missä saatoin käydä itse katsomassa lopullisen videon. Lopputulos oli kyllä tosi ihana ja oma osuutenikin oli suhteellisen hyvin onnistunut. Tosin jostain kumman syystä silmäni räpsyivät aivan hullusti. No oli ainakin tunnetta pelissä, jos ei muuta. Tässä kuitenkin hyvä esimerkki aivan mahtavasta, aineettomasta ystävänpäivälahjasta. Toivon mukaan Justinin tyttöystävälleen antama lahja oli edes puoliksi yhtä ajateltu.

Dreams come true

Olen haaveillut Nykistä niin kauan kuin muistan. Alunperin säästin lakkiasrahoja New Yorkin reissua varten, mutta sitten tuhlasin ne kuukauden Aasian lomaan. Sen jälkeen olen tasaisin väliajoin katsellut sopivia lentoja ja ajatellut, että vielä joskus...

Lopultakin se "joskus" on tullut. Nyt minulla on jo lentoliput takataskussa (sähköpostissa on siis varausvahvistus, mutta edellinen kuulostaa paljon runollisemmalta) ja en usko, että mikään voi mennä pieleen vaan tulen viettämään spring breakin New Yorkissa. 

Itse asiassa tämä ei ole ainoa Nykin reissu tämän kevään aikana. Minulla on nimittäin paluulento Suomeen New Yorkista. Vietänkin viimeiset 9 päivää ennen kotiinpaluuta New Yorkissa yhdessä ihanan ystäväni kanssa. Kevätlomani on siis vain pieni bonus, josta en aluksi osannut edes haaveilla.  

Lopultakin unelmani toteutuu ja vielä tuplana: kaksi New Yorkin reissua saman kevään aikana. Juuri nyt en voi kuvitella mitään parempaa! Katsoin viikonloppuna elokuvan Friends with Benefits ja täytyy sanoa, että oli aika mahtavaa huomata että reilun kuukauden kuluttua pääsen nauttimaan samoista maisemista. Tosin, hyvin todennäköisesti (en siis elättele mitään toiveita), ilman Justin Timberlakea, mutta otetaan se matkaan vaikka sitten ensi kerralla... tai siis sillä kolmannella ;)

Kuvat: We heart it

HAI-ikävä

Tähän mennessä en ole ehtinyt ikävöimään oikeastaan mitään Suomesta. Tänään kuitenkin iski pieni ankeuden tunne, kun heräsin ja katsoin ulos ikkunasta.

Meillä on nimittäin tänään sadepäivä, mikä tarkoittaa sitä että vettä tulee kaatamalla ja kaikki kadut lainehtivat. Harkitsen juuri salille lähtöä, mutta pelkkä ajatus litimäristä kengistä kauhistuttaa. Kunpa vaan minulla olisi täällä mukana omat, ihanat Hai-saappaat niin jalat pysyisivät säästä huolimatta kuivina ja mieli virkeänä. 

Kuva: täältä

Ihastumisia

Nyt kun tentit ovat onnellisesti ohi, voin taas nauttia rauhallisista aamuista kahvikupin ja uutisten parissa. Tänään itse asiassa koin hetkellistä tyhjyyden tunnetta, kun huomasin, ettei olekaan ihan megapaniikki alkaa lukemaan heti heräämisen jälkeen. Ja tiedättekö mitä, hetken aikaa meinasinkin tarttua heti koulukirjoihin ja jatkaa lukemista. Ja olisin halunnut tehdä sen ihan vapaaehtoisesti. Minun on nimittäin pakko myöntää, että olen tainnut vähän ihastua.

Ja ei. Kyseessä ei ole kukaan amerikkalainen hurmuri, jonka vuoksi olisin valmis luopumaan elämästäni Suomessa ja muuttamaan tänne stetsonpäiseksi farmariksi. Sen sijaan kyseessä on asia, johon olen ollut ihastunut aiemminkin. Itse asiassa niin ihastunut, että päätin valita tulevaisuudenkin sen parissa. Kyseessä on siis historia, oppiaineista kultaisin, josta muun muassa nimimerkki sotta-pytty kirjoittaa näin hemaisevalla tavalla Aapelin forumin "inhokki aine" -keskustelussa (kyllä, viestiketjun aloittajalla se voisi olla äidinkieli):  

"Historia ja uskonto..Tylsintä ja eikä mitää 1milj. vuotta vanhoja juttuja jaksa."

Myös uskonto oli joskus lempiaineeni koulussa. Mitä tämä kertoo minusta?

Edelleen uskon, ettei minun ja historian kannata jakaa tulevaisuudessa kaikkea yhdessä. Niinhän sitä sanotaan, ettei työtä ja rakkauselämää kannatakaan yhdistää keskenään. Tästä huolimatta olen niin iloinen, kun olen jälleen ymmärtänyt miten hienoja ja mielenkiintoisia asioita menneisyydellä on meille kerrottavana. Huomenna voinkin jälleen tarttua innolla uusiin tenttikirjoihin. Tänään aion kuitenkin nauttia hetkellisestä vapaasta salin ja leffan merkeissä. Hyvää viikonloppua kaikille!

Kuvat: We heart it

Sellaista tänään...

Huh, mikä päivä: täysipainoista opiskelua aamukuudesta lähtien. Tähän väliin sopi myös yksi tentti, mutta muuten koko päivä on mennyt huomisiin 3 tenttiin valmistautuessa. Olen opiskellut täällä jo nyt enemmän, kuin varmaan koko viime syksynä yhteensä. Joka viikko on ollut jonkin sortin koe ja lisää on vain tulossa. Onneksi huomisen jälkeen helpottaa, kun luvassa on viiden päivän viikonloppu, kiitos Mardi Gras:n. 

Tiedän, että tämän päivän tentti meni hyvin, tai itse asiassa luulen sen menneen tosi hyvin. Toivon mukaan huomenna jatkuu samaan malliin. Epäilys on kyllä suuri, sillä huomiset kokeet vaikuttavat jo etukäteen paljon vaikeammilta. Kun ne ovat ohi, aion mennä rauhassa salille ja katsoa loppuillan netistä kaikkia mahdollisia sarjoja. En aio avatakaan koulukirjoja koko iltana. 

Nyt on vielä viimeisten kertausten aika, mutta sitten aion vetää pyjamahousut jalkaan. Mikä onkaan nautinnollisempaa, kuin katsoa Jutta ja superdieetit netti-tv:stä sen jälkeen, kun on koko päivän syönyt stressiin kaiken mikä on eteen sattunut? Rouva Gustafsberg pyörtyisi painojensa alle pelkästä ajatuksesta...

Ai niin, yksi aivan ihana yllätys mahtui tähänkin päivään. Ja jälleen kerran postin muodossa. Oma, ihana äitini oli lähettänyt minulle aivan älyttömän kivan pikkupaketin, joka saapui tänään. Iso kiitos äipälle! <3

Kuvat: We heart it

Valentine's Day

"Good friends are hard to find, harder to leave, and impossible to forget."

Kävin tänään luentotauolla postissa ja tarkistin samalla siellä sijaitsevan postilokeroni, jota en yleensä koskaan käy edes vilkaisemassa sillä en odota täällä saavani oikein mitään postia. Voittekin siis uskoa, kuinka sydämeni sykähti kun näin siellä punaisen kirjekuoren. Kyseessä ei siis ollut luottokorttiyhtiön karhukirje tai Harry Potterista tuttu räyhääjä, vaan ystävänpäiväkortti. Vieläpä oikeaan osoitteeseen tullut.

Tämä kirje sai minut niin hyvälle mielelle. Olin yhtä hymyä, kun kävelin seuraavalle luennolle. Miten niin pieni asia voi saada ihmisen niin iloiseksi? Koska siitä tulee tunne, että tässä maailmassa on ainakin joku joka välittää. Vaikka olet kaukana poissa, niin joku muistaa sinua. Ystävä, jonka kanssa välimatkalla ei ole mitään merkitystä.

Etäisyys on muuten asia, joka saa huomaamaan todelliset ystävät. He ovat niitä, joiden kanssa puolen vuoden erokaan ei tunnu missään. Toista on kyllä ikävä, mutta kun taas tavataan niin kaikki jatkuu samaan malliin. En tarvitse suuria kaveriporukoita, sillä tiedän että minulla on kourallinen ihmisiä, jotka ovat todellisia ystäviäni. Saatan unohtaa, mitä he ovat sanoneet tai tehneet, mutta muistan aina mitä he ovat saaneet minut tuntemaan. Douglas Pagelsin sanoin: 

"A friend is one of the nicest things you can have, and one of the best things you can be"

Kuva: We heart it

Minne katosivat päivät?

Yli 22 vuotta, 266 kuukautta, 1154 viikkoa, 8104 päivää...

Eräs läheiseni saavuttaa ensi viikolla 30 ikävuoden merkkipaalun, mikä on saanut minut ajattelemaan myös omaa ikääni. Pari vuotta sitten olisin ollut jo tässä vaiheessa pienimuotoisen paniikkikohtauksen partaalla, mutta enää en suhtaudu ikääni kammoksuen, ainoastaan pohdiskellen: mihin olen käyttänyt tähän astisen elämäni 8104 päivää?

Nukkumiseen, opiskeluun, syömiseen... Ensimmäisenä mieleen tulevat itsestäänselvyydet: suurin osa ajastani on kulunut samoihin asioihin, kuin miljoonilla muillakin ihmisillä. Tekeekö mikään asia elämästäni erityisen vai olenko elänyt täysin turhaan?

Mielestäni elämä on lahja, josta pitää nauttia. Jos haluan käyttää lauantai-illan telkkarimaratoniin yhdessä jäätelöpurkin kanssa, se on sallittua. Tai jos haluan vaihtaa alaa kolmen vuoden opiskelujen jälkeen, se on minun päätökseni. Se ei ole keneltäkään muulta pois. Nämä ovat minun päiväni ja tämä on minun elämäni. Niin kauan kuin päätökseni koskettavat vain minua, olen vastuussa vain itselleni: asia, jonka olen oppinut hahmottamaan vasta viime aikoina.

Samalla olen oppinut ymmärtämään, ettei kaikkien tarvitse haluta samoja asioita. Minä en voi sanoa toisille, miten heidän tulisi elää. Se, etten itse haluaisi valita heidän reittejään, ei tarkoita etteivät he olisi onnellisia päätöksistään. Minun tehtäväni ei ole tuomita heidän valintojaan. Ja en edes halua tuhlata omaa aikaani siihen.

Maailmassa on todella paljon asioita, joiden parissa haluan kuluttaa tulevat päiväni. Katumus ei kuitenkaan ole yksi niistä. Enkä tarkoita sitä, että olisin tyytyväinen kaikkiin päätöksiini, en todellakaan, mutta jälkikäteen en niille voi mitään ja katuminen ei auta yhtään. Voin kuitenkin pyrkiä tulevaisuudessa toimimaan toisin ja näin osaksi korjata menneisyyden töppäilyt. Totuus kuitenkin on, että kaikki tekevät virheitä ja ne ovat osa elämää.

Näiden ajatusten myötä voin palata jälleen tenttikirjan pariin. Epäilen nimittäin, etteivät proffat hyväksy huonolle koemenestykselle syyksi elämän tarkoituksen pohdintaa ja lukeminen on tässä tapauksessa helpompi ratkaisu. Lopuksi kuitenkin vielä Polka Dotsilta bongaamani video, jonka sanoma sopii mielestäni näihin ajatuksiin:

Kuva: We heart it

Tiedän, mitä voisin tehdä juuri nyt...

Tai ainakin tiedän, että se olisi jotain muuta kuin opiskelua. Tämä päivä on mennyt aika opiskelupainotteisena. Ensin yhdeksästä kolmeen luentoja ja sitten lukemista kotona. Kello on jo puoli kuusi ja lukemista on edelleen hurjasti. Silti ajattelin uhmata kouluhommia ja lähteä kohtapuolin käymään salilla vähän tuulettumassa.

Ensi viikolla on ensimmäiset välikokeet ja niitä varten on pakko opiskella aivan hullun paljon. Varsinkin, kun en yhtään tiedä mitä odottaa. Onneksi kokeiden jälkeen odottaa mahtava palkkio, nimittäin Mardi Gras New Orleansissa!!! En millään malttaisi odottaa. Pöydällä oleva kirjapino pakottaa kuitenkin aika nopeasti maan pinnalle ja takaisin opiskelun pariin. Tämän tahdissa jatketaan:

Neiti O. HEARTS Zumba

Olen kokeillu Suomessa muutaman kerran zumbaa, mutten ole yhtään ymmärtänyt miksi kaikki ovat vouhottaneet siitä niin älyttömästi. Vaikka olen aina tykännyt tanssista, zumba ei ole innostanut minua yhtään. Ei ennen, kuin nyt.

Kävin eilen täällä ensimmäistä kertaa zumbatunnilla. Ajauduin tunnille, koska se sopi hyvin aikatauluuni ja ajattelin sen olevan sopivan rentouttava lauantaipäivän aktiviteetti. Heti ensimmäiset biisit veivät minut täysin mennessään. Ohjaaja oli tosi innostava, biisit oli mahtavia ja tunnelma oli katossa. Aivan älyttömän kiva tunti, josta tulee varmasti launtaipäivän tapa.

Kuva: We heart it

Rimpsalla

Ennen vaihtoon lähtöä kuulin paljon juttuja vaihtareiden megabiletsempaloista: osalla koko lukukausi oli mennyt enemmän tai vähemmän juhlahumussa. Tiesin myös, millaisia bileitä Suomessa olevat vaihtarit olivat järjestäneet ja ennen kaikkea kuinka usein. Osasin siis varautua, että myös omana vaihtoaikana tulee todennäköisesti käytyä vähän enemmän hummaamassa kuin normaalisti.

No niinhän se meni, että heti ensimmäisenä viikonloppuna oli bileet kolmena peräkkäisenä iltana. Muutenkin joka viikonloppuun on kuulunut vähintään yhdet bileet, joissa on mennyt aamun pikkutunneille saakka. Vaikka baarit menevät täällä kiinni jo kahdelta, kotimatkan ja suihkun jne. jälkeen kello on ehtinyt jo aika pitkälle. Seuraavana päivänä on ollut niin paljon hommaa, että yöunet ovat jääneet aika vähäiseksi. Olenkin odottanut jo innolla, milloin rajani tulee vastaan ja eilenhän niin kävi.

Ajattelin eilen illalla jo laittautuessa, ettei ole oikein juhlafiilistä. Joka tapauksessa päätin lähteä, kun ei oikeastaan ollut parempaakaan tekemistä ja halusin nähdä kavereita. Lisäksi halusin päästä käyttämään pari viikkoa sitten ostamaani huulipunaa, johon ohimennen sanoen olen rakastunut aivan täysin. Näinpä pujotin jalat korkkareihin ja suuntasin kaverini kautta kotibileisiin (juuri niihin "red cups" -kemuihin). 

"Lähtötunnelmissa" -kuvan perusteella ei ehkä uskoisi, mutta olin kotona jo kolmen tunnin päästä. Ja niistäkin lähes kaksi olin viettänyt bussissa tai muuten matkalla. Heti bileisiin päästyäni tajusin, ettei tämä ollut minun iltani. Olin siis ne pakolliset hetket ja lähdin kotiin heti, kun vaan kehtasin. Tulin kotiin 7up:n 12packin kanssa ja katsoin loppuillan Greyn anatomiaa. Kerrankin heräsin lauantaiaamuna virkkuna, tein kouluhommia ja kävin zumbassa. Nyt on tosi hyvä mieli ja jaksan tänään lähteä illalliselle juhlistamaan yhden vaihtarikaverini synttäreitä. Täydellinen lauantai. 

Ja mitä tästä kaikesta opimme? Älä lähde rimpsalle silloin, kun koti-ilta tuntuu jo alusta alkaen paremmalta idealta. 

Could you pass me a tissue?

Tulin kipeäksi jo ennen joulua ja Rukalla vietetty vauhdikas uusivuosi ei yhtään kyllä edesauttanut parantumista. Sen sijaan olin lähtöviikolla lähinnä sänkypotilaana, minkä vuoksi pakkaaminenkin jäi aika viime tippaan (millä oli vaikutuksensa myös laukkuun päätyneisiin tavaroihin). Kaikesta levosta huolimatta en ehtinyt ennen lähtöä parantua ja, kuten aiemmin kirjoitinkin, kärsin koko lentomatkan kauheasta korvakivusta ja yskästä. 

Ensimmäisen viikon ajan lääkitsin itseäni tosi tehokkaasti ja yritin ottaa rauhallisesti. Jätin esimerkiksi ensimmäiset bileet väliin flunssan vuoksi ja imppasin sen sijaan nenäsuihketta kotona peiton alla. Lopulta totesin, ettei tästä kaikesta ollut mitään apua ja päätin alkaa elää taas ihan tavallista elämää. Uskaltauduin salillekin ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten. Minulla oli nenä tukossa koko ajan ja yskitti, mutta muuten vointini tuntui suhteellisen hyvältä. Tällä viikolla aloitin jo ihan täyspainoisen "treenaamisen".

Ja niinhän siinä sitten kävi, että nyt olen taas huonovointisempi. Eilen jouduin skippaamaan osan luennoistakin huonon olon vuoksi. En tiedä, onko suunnanvaihdoksen syynä oma aktiivisuuteni vai, myös  jo aiemmin mainitsemani, kämppisteni harrastama ilmastoinnin huudattaminen. Joka tapauksessa varasin tälle päivälle lääkäriajan ja ostin ison rullan paksua teippiä. Nyt ei auta kuin toivoa, että lääkäri määrää hyvät lääkkeet ja teipillä peitetty "ilmastointiluukku" ei pääse vuotamaan. Alan saada jo tarpeekseni viikkokausien sairasteluista. Varsinkin, kun se estää minua elämästä normaalia elämää. Olen tosin varmaan tehnyt kaikkiin vaikutuksen englannillani, kun joka sanassa on ollut turhan monta n-kirjainta.

Kuva: we heart it

Mike the Tiger

Vaihtoyliopistoni maskottieläin on tiikeri, mikä tarkoittaa sitä että myös täällä kampuksella asuu kissapeto. Aika lähellä jalkapallostadionia on Mike-tiikerin oma aitaus ja sitä voi vapaasti käydä katsomassa (aika hurjaa, eikös?). Itse en ole vielä kertaakaan onnistunut näkemään sitä liikkeessä, mutta elättelen toiveita että ehdin vielä kevään aikana morostamaan myös liikkuvaa Mikea.

En tiedä, onko Mike tai aurinko saanut pääni jotenkin pyörälle vai mistä on kyse, mutta ostin itselleni viime viikonloppuna Walmartista leopardikuvioisen huovan (kyllä, puhun totta!!).  Olen kyllä aiemminkin tykännyt  eläinkuoseista esimerkiksi vaatteissa, mutten ole ajatellut niiden sopivan minulle. Kuitenkin, kun näin tämän pehmoisen viltin Walmartin hyllyssä alle 3 dollarilla, heitin sen aika nopeasti kärryyni. Alun perin siitä piti tulla alusviltti nurtsilla hengailuun. Nyt parin päivän aikana olen kuitenkin ihastunut siihen niin paljon, etten enää raski sitä ulkokäyttöön edes ottaa. Täytyy varmaan käydä ostamassa toinen sitä varten.

Leopardihuopa on tuonut elämääni todella paljon iloa. Kämppikseni nimittäin tykkäävät pitää ilmastointia päällä yötä päivää ja huoneessani kirjaimellisesi tuulee tauotta, vaikka ulkona ei ole edes niin lämmin (öisin voi laskea jopa nollaan!). Olen siis kärsinyt nuhasta koko täällä olon ajan. Minulla oli kyllä flunssa jo Suomesta lähtiessäni, mutta tällä tahdilla se ei ole kyllä ainakaan parantunut. Leopardikuosiin kääriytyessäni olen kuitenkin saanut lukea tenttiin hieman vähemmän kylmissäni.  Kolmella dollarilla siis aika hyvä löytö! (raha näyttää olevan nykyään osa jokaista postaustani…)

Kuva Mikesta täältä

Hieman puhetta ruoasta

Kun eilen päästiin jo raha-asioihin, niin tänään on hyvä jatkaa samalla teemalla. Tosin tällä kertaa ruoan saralla. Tein nimittäin päivälliseksi tonnikalasalaattia ja sain todeta, ettei hyvää ja halpaa saa samassa paketissa. Ainakin mitä tonnikalaan tulee.

Olen ostanut täällä aiemmin tosi hyvää tonnikalaa, mutta päätin sunnuntaina ruokaostoksilla vaihtaa merkkiä halvemman hinnan vuoksi. Aavistelin kyllä jo tässä vaiheessa, että aiempaan verrattuna vain puolet maksava fisu saattaa osoittautua pettymykseksi. Ja niin todella kävi. Kun aiemmin syömäni tonnikala oli hyvin maukasta ja raikasta, niin tämä uusi tuttavuus maistui todella "tunkkaiselle". Onneksi en ostanut kuin kaksi purkkia, niin voin taas ensi kerralla palata tuttuun ja turvalliseen vaikka se hieman enemmän kukkaroa verottaakin.

Ruoka on yksi asia, jossa en halua liiaksi säästää. Ostan toki aina mahdollisuuksien mukaan tarjoustuotteita ja vertailen hintoja tarkasti. En kuitenkaan halua tinkiä laadusta. Jos minulla ei ole varaa kunnolliseen brie-juustoon, jätän sen ennemmin kokonaan ostamatta kuin kannan kassalle maultaan huomattavasti heikomman vaihtoehdon. Samoin maksan ennemmin sen 30 senttiä enemmän makaronista, joka on ravintosisällöltään huomattavasti halvinta vaihtoehtoa laadukkaampi.

Ihannetilanteessa ostaisin kaikki ruokani mahdollisimman tuoreena ja suoraan tuottajilta. Valitettavasti Suomessa, varsinkin talvella, tällainen on lähes mahdotonta. Matkoilla huomaan usein jumahtaneeni pitkiksi ajoiksi ruokatoreille. Pääni menee ihan sekaisin nähdessäni kaikki valtavat hedelmä- ja kasvisröykkiöt, ja niitä kauppaavat, aina niin suloiset, sedät. Miten ihanaa olisikaan tehdä päivittäiset ruokaostokset sellaisessa paikassa. Ja yleensä torihinnat ovat vielä paljon kauppojen hintoja halvempia. Tässä tapauksessa alkuperäinen väitteeni, ettei hyvää ja halpaa saa samassa paketissa, kumoutuu siis täysin. 

Kuvat: satunnaisia otoksia loma-albumista