Jenkan rytkettä

No ei ehkä ihan jenkkaa, mutta tässä kuitenkin soittolistani viime aikoina vallanneita kipaleita:

Viimeinen biisi ei ehkä muuten sovi kuuntelemani musiikin joukkoon, mutta se sattuu olemaan tämän hetkinen lempibiisini zumbassa ja pääsee siksi myös tänne.

Iloa elämässä on

Lukea ensimmäistä Harry Potteria ties kuinka monetta kertaa,

keskiviikkoaamuna 

pyjamassa

muiden ollessa töissä.

Keittää kuppi kahvia,

kulhollinen lempipuuroa

ja nauttia niitä sängyssä

peiton alla.

Katsoa kelloa,

todeta sen olevan yksitoista

ja huomata, että vielä on neljä tuntia tehokasta peliaikaa ennen iltapäivän luentoa.

Vilkaista ulos ikkunasta,

ihailla auringon paistetta,

katsoa mittarista 29 asteen lämpötilaa

ja siirtyä ulos nurmikolle lukemaan.

Ei koulukirjaa, vaan Harry Potteria.

Kuvat: We heart it

48 tuntia

Viime viikonloppuna nukuin pitkiä, häiriöttömia yöunia.

Luin toisen osan the Hunger Games -trilogiasta ja yritin päättää, kuulunko Peeta- vai Gale -kerhoon. Enkä vieläkään päässyt lopputulokseen.

Katsoin elokuvan HOP ja sen innoittamana mietin, kuinka ihanaa olisi olla pääsiäispupu.

Punasin huulet, ihan vain omaksi ilokseni.

Kävin ruokakaupassa ja tein lempisalaattiani. Ei ole tällä hetkellä kana-avokadoa voittanutta. 

Torjuin spring breakin jälkeen tuloaan tehnyttä flunsaa kaakaolla ja c-vitamiinin yliannostuksella. Lisäksi kaivoin joululahjaksi saamani pörrösukat alusvaatelaatikon syövereistä.

Seurasin Ranskan presidentinvaaleja. Samalla pohdin, kuinka mukavaa olisi viettää syksyllä pitkä viikonloppu Pariisissa, mikä taas vei ajatukseni macaronseihin. Tämä ajatusketju taas johti minut netin leivontablogeihin ja suunnitelmiin siitä, mitä kaikkea aion leipoa kun menen kotiin. Terkut vaan äiskälle ja iskälle, että pullia, keksejä ja kakkuja on tulossa.

Kävin molempina päivinä zumbassa ja annoin rytmin viedä.

Värjäsin hiukset ensimmäistä kertaa ihan itse. Värjään kyllä usein muiden hiuksia, mutta aiemmin en ole uskaltanut omiin haiveniin koskea. Onnistuneen ekan kerran jälkeen uskallan ehkä tekemään tämän toistekin.

Kuuntelin vanhoja, mutta sitäkin parempia, biisejä YouTubessa.

Harkitsin uuden harrastuksen aloittamista. Mahdollisuuksia on kyllä paljon, mutta ei oikeanlaisia. Joku varhain mummoutuneiden (ei siis lapsenlapsia saaneiden, vaan henkisesti vanhojen) kerho, jossa tehtäis kaikkea tankotanssista lukupiiriin, ois kiva. Saa ottaa yhteyttä!

Katsoin pyykkivuorta. Harkitsin sen tuhoamista ja pakkaamisen aloittamista. Jätin molemmat toistaiseksi harkinta-asteelle. Ehkä sitten ensi viikonloppuna.

Sex and the City

Saavuimme New Yorkiin lauantaina ja heti maanantaina oli luvassa yksi reissumme kohokohdista: Sex and the City -bussikierros. Olimme varanneet liput jo hyvissä ajoin ennakkoon ja kello 11 menimme sitten pönöttämään tapaamispaikalle. Eikä aikaakaan, kun pääsimme jo liikkeelle yhdessä muiden sinkkisfanien kanssa.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että meidän opas oli ihan mielettömän hyvä! Näyttelijä ja stand up -koomikko, jolla todellakin oli sana hallussa. Hänen kanssaan sitten kiersimme eri kuvauspaikkoja ja teimme myös neljä pidempää pysähdystä.

Ensimmäinen pysäkki oli The Pleasure Chest, seksikauppa josta Charlotte löysi pupunsa sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella. 

Peniksen muotoisten pillien ja tikkareiden ostelun jälkeen jatkoimme matkaa. Seuraavana pysähdyspaikkana oli Buddakan -ravintola, jonka Sinkkuelämää 1. elokuvan nähneet muistavat Carrien ja Mr. Bigin rehersal dinnerista. Ravintola vaikutti tosi kivalta illallispaikalta ja harkitsimmekin ystäväni kanssa tekevämme sinne pöytävarauksen myöhemmin viikolle. Valitettavasti aika ei kuitenkaan riittänyt kaikkeen tällä kertaa.

Kolmas pysähdyspaikkamme oli Magnolia Bakery, jonka cupcakeseja Carrie ja Miranda nauttivat yhdessä jaksossa. Mekin pääsimme maistamaan näitä syntisen hyviä leivonnaisia ja täytyy sanoa, että niin hyvää kuppikakkua en ole koskaan aiemmin nähnytkään.

Hieman ennen kierroksen loppua pysähdyimme vielä Steven pubiin cosmoille. Sarjan Scout on siis todellisuudessa Little Italyssa sijaitseva O'Nieals. 

Varsinaisten pysäkkien lisäksi näimme kierroksen aikana kymmeniä muita kuvauspaikkoja. Kierroksen aikana bussissa näytettiin Sinkkuelämän pätkiä, joiden avulla oli helpompi hahmottaa, mistä paikasta milloinkin oli kyse. 

Kokonaisuudessaan kolmen ja puolen tunnin kierros oli kyllä älyttömän hyvä kokemus ja todellakin hintansa väärti. Suosittelen ehdottomasti kaikille New Yorkiin matkaaville ja kyseisestä sarjasta pitäville. 

NYC!

Parin viikon hiljaiselosta ollaan jälleen herätty. En siis ole vielä kuukahtanut kesäunille, vaan olen vain ollut tosi kiireinen. Nyt kuitenkin vähän raporttia viime aikojen tapahtumista.

Skippaan kaikki tylsät koulujutut ja siirryn suoraan kohokohtaan: Spring Breakiin ja New Yorkiin. Viime viikolla toteutui siis yksi pitkäaikainen haaveeni, kun vietin viikon Nykissä yhdessä vaihtokaverini kanssa.

Reissuun mahtui monia nähtävyyksiä, lukuisia metromatkoja, kivoja kauppoja, ihania ruokia ja todella paljon muuta, muun muassa pääsiäissunnuntain jumalanpalvelus Harlemissa, elämäni hämärin hartiahieronta Chinatownissa ja hengailua queensilaisessa Beer Gardenissa. Yksi viikon kohokohdista oli Sex and the City -bussikierros, joka todellakin oli joka sentin arvoinen.

Olisimme halunneet mennä katsomaan Broadwayn musikaalia, mutta kalliiden hintojen ja älyttömän pitkien lippujonojen vuoksi luovuimme tästä suunnitelmasta. Ehkäpä sekin on vuorossa sitten kesäkuussa.

Hurautimme myös lauttamutkan Staten Islandilla nähdäksemme Vapaudenpatsaan ja upeat näkymät Manhattanille.

Viikko oli aika huippu! New York ei ehkä vienyt ykköspaikkaa lempikaupunkieni listalla, mutta taitaa tulla Lontoon jälkeen aika hyvänä kakkosena! Odotan jo ihan innolla kesäkuun uutta reissua Isoon Omenaan. Vaikka ravattiin jalat solmussa 6 päivää aamusta iltaan ympäri kaupunkia, niin todella paljon jäi vielä näkemättä.

Lazy Sunday

Olen viettänyt tänään aika kivaa sunnuntaita. Olen nukkunut pitkään, lukenut hyvää kirjaa nurmikolla auringonpaisteessa, nauttinut maittavan lounaan ja juoruillut siskoni kans skypessä. Juuri äsken heräsin "pieniltä" päiväunilta pehmoisen viltin alta. Alunperin olin varannut zumbatunnin nyt illaksi, mutta päätin perua sen ja nautiskella rauhasta ja hiljaisuudesta.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun peruin sunnuntai-illan jumppatunnin. Riparilla pappi on ilmeisesti onnistunut takomaan päähäni 3. käskyn vähä turhankin hyvin: sunnuntai on minulle lepopäivä, ja "ahkeran minän" yrityksistä huolimatta olen silloin hyvin taipuvainen laiskottelun vietäväksi. Ajattelen aina, ettei sunnuntaina kuulu siivota, jumpata ja opiskella, vaan silloin valmistaudutaan viikon muihin 6 päivään, jotka täyttyvät kaikesta edeltävästä.

Aionkin siis jatkaa laiskan sunnuntain viettoa hyvillä mielin elokuvan parissa. Matkakuumeen polttelemana päädyin valitsemaan leffan When in Rome, koska sen nimen perusteella pääsen hetkeksi nojatuolimatkalle Italiaan ja juonikuvaus lupaa lepoa myös aivoilleni täksi päiväksi. Hyvin energistä ensi viikkoa kaikille!

P.S. Kävin eilen morostamassa Mikea pitkästä aikaa: