Tilaan Me Naiset -lehteä, mutten ennen joulua ehtinyt lukea lehtiä muiden kiireiden vuoksi. Nyt olen kuitenkin korjannut tilannetta lukemalla väliin jääneet lehdet. Yhdessä numerossa oli artikkeli, joka sai minut todella pysähtymään. Artikkelissa käsiteltiin Mauritanian naisihannetta: mitä lihavampi, sitä parempi. Itse olen kasvanut yhteiskunnassa, jossa naisen täytyisi olla lähes pelkkää luuta ja nahkaa. Tämän vuoksi Mauritanian malli kuulosti hyvin sairaalta. Onko omamme sitten parempi?
Joulukuun lopussa BBC:llä uutisoitiin jälleen yhden naismallin nälkäkuolemasta. Nainen oli 165 senttimetriä pitkä ja painoi vain 32 kiloa. Tällaiset uutiset ja artikkelit saavat miettimään, millaisessa maailmassa
elämmekään. Hyvällä ololla ei ole todellisuudessa merkitystä, vaan ainoastaan ulkonäöllä on väliä. Tuli se sitten millä hinnalla tahansa. Toisaalla tämä tarkoittaa sairaalloista ylipainoa ja toisaalla luurankomaista vartaloa. Ei ole väliä, kumpaan ääripäähän pyritään, mutta siihen pyritään kaikin keinoin.
Ennen olen kuullut läskileireistä puhuttavan ainoastaan ylipainoisille henkilöille tarkoitettuina laihdutuskeinoina. Esimerkiksi Camp Shane järjestää Yhdysvalloissa ylipainoisille lapsille ja nuorille laihdutusleirejä. Leirin iskulause on: "Learn, Laugh, Lose". Kuvauksen mukaan leirillä opetellaan paitsi terveellistä ruokavaliota ja liikkumismuotoja, mutta myös kykyä hallita tunteita. Tällaisessa tarkoituksessa leirit ovat varmasti hyväksi, ottaen huomioon ylipainon suuret haittavaikutukset. Leireillä on positiiviset vaikutukset siihen saakka, kun laihdutus karkaa käsistä. Laihuushäiriöistä kärsivät ovat usein kuvailleet nälkää huumaavaksi tunteeksi ja laihtumista vielä hienommaksi. Hyppy ojasta allikkoon on uskomattoman lyhyt.
Me Naisten mukaan Mauritaniassa järjestetään läskileirejä nuorille laihoille tytöille. Leireillä tytöille syötetään piiskan uhalla uskomattomia ruokamääriä. Vuorokauden kalorimäärä voi olla jopa 16000, kun normaalipainoisen aikuisen kulutus on noin 2000kcal. Vanhemmat maksavat leirinpitäjille tyttäriensä lihottamisesta, raskausarvista saa lisämaksun. Lihavuuden katsotaan oleva Mauritaniassa vaurauden merkki. Jos näin on, miksi ainoastaan naisten on lihottava? Miksi normaalipainoisena ja terveenä oleminen on ainoastaan miesten etuoikeus? Yksi selittävä tekijä on naisten nuori avioitumisikä; pienistä tytöistä halutaan tehdä aikuisten naisten näköisiä, jotta heidät voidaan naittaa vanhemmille miehille. Länsimaissa syömishäiriöt ovat kasvavissa määrin myös miesten, erityisesti nuorten poikien ongelma. Kuitenkin syömishäiriöt ovat edelleen naisilla paljon yleisempiä kuin miehillä. Miksi ulkonäköpaineet kohdistuvat enemmän naisiin kuin miehiin? Ovatko ukonäköpaineet itsessään suuremmat vai ovatko naiset vain helpompia uhreja mainoksille ja arvostelulle? Kenties miehiinkin kohdistuu yhtälailla ulkonäköpaineita, mutta miehet ovat siitä huolimatta tyytyväisempiä omaan kehoonsa. Ehkä he eivät pyri miellyttämään ketään muuta, vaan keskittyvät vain omaan hyvään oloon. Muiden hyväksyntää tavoitellessa luopuu usein siitä arvokkaimmasta, omasta hyvinvoinnista. Jos on itse tyytyväinen kehoonsa ja elämäänsä, onko muiden mielipiteillä enää mitään väliä?
