Kuinka monelle syksy on muutoksen aikaa? Kuinka moni suunnittelee jo elokuussa uuden elämän suuntaviivat, joiden noudattaminen alkaa heti syyskuun 1. päivä?
Itse kuulun niihin, joille uusi vuodenaika on aina uusi mahdollisuus. Kun viimeinen talvikuukausi tulee päätökseen, haluan irtautua pimeän kauden tomuista ja siirtyä kohti valoista kevättä. Tämä asennemuutos tulee ilmi yleensä kaikilla elämänalueilla: sisustus saa uudet väri, ruokalautanen täyttyy uusista mauista ja vapaa-ajan harrastukset muokkaantuvat uuden vuodenajan mukaan.
Vaikka jokaisessa vuodenajassa on hyvät puolensa, on syksy ehdottomasti lempiaikaani. Monet vaipuvat syysmasennukseen, mutta itse pikemminkin herään eloon kun ensimmäiset raikkaat aamut ja pimeät illat saapuvat. Pitkästä aikaa on jälleen sallittua hautautua vilttien alle lukemaan Kotiopettajattaren romaania tuntikaupalla ilman huonoa omatuntoa. Toisaalta iltalenkki kirpeässä säässä, itse tehdyt sämpylät ja lämmin tee rauhoittavat yhtä lailla mieltä.
Viimeistään marraskuun lopulla syksykin alkaa kyllästyttää. Ainaiset vesisateet ja muutenkin harmaa sää tuntuvat kestäneen ikuisuuden. Silloin kaipaan jo valoa. Ja valoa nimenomaan lumen muodossa. Haluan hakea talvivaatteet varastosta ja heittää kumikengät vaatehuoneen kauimmaiseen nurkkaan. Odotan talven ensimmäisiä kunnon pakkasia ja tunnetta siitä, että aivot (tai vähintään posket) ehtii jäätyä ennen kuin saan raahattua kauppakassit kotiin. Vaikka pitkästä aikaa kaipaankin jo talvea, en halua mennä aikani edelle. Nyt haluan elää syksyä ja tätä hetkeä. Vielä muutaman kuukauden ajan haluan nauttia Edith Piafista, kotimaisista ompuista ja Olgan rapatassuista (Kyllä, minä todellakin sanon rakastavani syksyä.) ilman kiirettä minnekään.
No comments:
Post a Comment