Olin eräänä päivänä kaupan kassalla. Olin toisena vuorossa ja edelläni asioi vanhempi rouvashenkilö. Ilmeisestikin rouvan ja kassahenkilön välillä oli erimielisyyksiä ostosten loppusummasta ja rouva vaati tarkistamaan hinnat uudelleen. Lopulta osoittautui, että rouva oli ollut väärässä ja kaikkien tuotteiden hinnat olivat tulleet laskulle oikein. No, eihän tässä mitään. Jokaiselle sattuu joskus pieniä kömmähdyksiä ja itselläni ei ollut edes minnekään kiire. Vasta rouvan viimeiset sanat saivat minut ärsyyntymään. Ne olivat: "Anteeksi maalaisuuteni!"
Olen itse kotoisin kaupunkiin verrattuna maalta, vaikka en koekaan koskaan asuneeni varsinaisesti "maalla" - käsitteen mukaisessa paikassa. Meillä ei koskaan ole ollut kotieläimiä ja navettaan olen astunut elämässäni kenties kaksi kertaa. Tällöinkin olin TET-harjoittelussa kunnaneläinlääkärillä. Naapurit ovat olleet aina muutaman kymmenen metrin etäisyydellä ja palvelut vartin pyörämatkan päässä. Vaikka kotikylästäni ei saanutkaan viimeisimmän trendin mukaisia kenkiä, selvisin lapsuudestani ja nuoruudestani ilman suurempia traumoja. (Sitä paitsi minullakin oli ne järkyttävät So Whatin limput, joita joskus yläasteikäisenä kutsuttiin myös kengiksi ja jotka oli kaikilla PAKKO saada. Ei siis maalaisuutenikaan (tai äiti), myöhemmistä toiveista huolimatta, riittänyt pelastamaan tältä ilmiöltä.)
Joka tapauksessa uskon, että minustakin on tullut ihan normaali ihminen huolimatta siitä, missä olen kasvanut. Tai en ainakaan koe, että maalaisuuteni riittäisi selittämään hölmöyteni ja tyhmät tekoni. Se ei ole mikään tekosyy, jonka varjolla saisi tehdä ihan mitä vaan ja olla täysin tietämätön maailman tapahtumista. Toisaalta maalaisuudessa ei ole myöskään mitään anteeksipyydettävää. Se, mistä on kotoisin ei tee kenestäkään automaattisesti parempaa tai huonompaa ihmistä. Jos pysytään Suomen rajojen sisäpuolella, elämä on lähes samanlaista kaikkialla. Sähkö tulee johtoja pitkin myös Lapissa sen sijaan, että joku työpäivän päätteksi polkisi virtaa pyörällä. Lakatkaa siis ihmiset pyytämästä anteeksi syntyperäänne. Pelkkä "anteeksi" riittää seuraavalla kerralla, kun saattuu jokin täysin inhimillinen erehdys.
No comments:
Post a Comment