Tein jo kerran aiemmin postauksen siitä, kuinka inhoan pakkaamista. Tuolloin olin lähdössä vain muutamaksi viikoksi pois, mutta nyt minun pitäisi muuttaa kamoja pois putkiremontin alta. Asunnossani alkaa parin viikon päästä heinäkuun loppuun asti kestävä remppa ja minun pitää sovittaa tavarani hyvin pieneen tilaan. Lisäksi minun pitäisi päättää nyt myös se, mitä tavaroita tarvitsen kesällä kotipaikkakunnallani. Voitte vaan kuvitella, kuinka monesti olen jo meinannut hermoni menettää. Jälleen kerran olen vannonut tuhat kertaa, etten osta enää mitään! Tällaisella hetkellä helpottaisi, jos omaisuus mahtuisi kenkälaatikkoon. Olen melkoinen hamstraaja, mutta aina välillä minun tekisi mieli luopua kaikesta maallisesta omaisuudesta. Kuinka helppoa olisikaan saada kaikki tavarat sopimaan yhteen pieneen laukkuun. Huolet ainakin vähenisivät.
Olen useasti miettinyt, mitkä tavarat ja esineet ovat minulle korvaamattomia. Jos saisin valita esimerkiksi kymmenen säilytettävää asiaa, mitkä ne olisivat? Täytyy myöntää, että valinta olisi todella vaikea. Yllättävää kyllä ei sen vuoksi, etten osaisi luopua jostain vaan pikemminkin olisi vaikea päätää, mikä on todella säilyttämisen arvoista ja parempi esine kuin toinen.
Ennen ajattelin aina, että kaikki valokuvat ovat tärkeimpiä. Nykyisin ne kaikki ovat tietokoneella, joten siitä syystä kenties se olisi esine josta en luopuisi.Toisaalta yksikään tietokone ei ole korvaamaton, vaan ainoastaa tieto jonka se sisältää. En siis ole varma, sopiiko tietokone sittenkään säilytettävien listalle. Sen tiedonhan voisi yhtä hyvin laittaa esimerkiksi muistitikulle, joka veisi huomattavasti vähemmän tilaakin. Toisaalta tietokone on erittäin hyvä keino kommunikoida muun maailman kanssa ja sen vuoksi itsessään kannattava omistaa.
Säilyttämisen arvoisia olisivat myös korut. En nyt tarkoita Gina Tricotin "helmi"korviksia, vaan lahjaksi saamiani, hieman arvokkaampia koruja. Niissä on sekin hyvä puoli, että ne vie tosi vähän tilaa ja niitä on kevyt kantaa. Ne ovat myös muistoesineinä korvaamattomia, vaikka toisaalta yleensä samoja koruja on kaupat täynnä, ellei kyseessä ole joku erikoiskoru.
Kaikista astioista ja dvd -levyistä luopuisin heti. Ensimmäisiä on niin haastavaa pakata tarpeen tullen ja jälkimmäiset ovat aivan turhia ja vievät vain liikaa tilaa. Itselläni oli jossain vaiheessa pakkomielle ostaa itselleni elokuvia omaksi, vaikka ne voisi ihan hyvin vuokrata tai lainata jostain. Onneksi olen nyt parin muuton jälkeen viisastunut ja jättänyt kaikki dvd:t kauppaan. Uusin Harry Potter on kyllä ehkä pakko saada, mutta ainoastaan sen vuoksi että minulla on edellisetkin, enkä halua jättää keräilyä kesken.
Vaatteista en haluaisi ihan käytännön syistä luopua. Ensinnäkin luulisin aiheuttavani hieman pahennusta, jos nakuilisin luennolla ja toisaalta Suomen ilmasto ei ole ideaalein nudistiympäristö. Haluaisin kuitenkin oppia heittämään pois sellaiset paidat ja housut, joita en koskaan pidä. Jostain syystä ajattelen kuitenkin aina, että jos joskus tulee joku sellainen tilaisuus johon sopii ainoastaan vanha, kulunut neuletakki.
Jos olisin nyt muuttamassa ensimmäistä kertaa kotoa pois, ostaisin ainoastaan kahdet kunnon lakanat. Sellaiset, jotka kestäisivät pesua ja joihin en koskaan kyllästyisi. Samoin panostaisin pyyhkeiden laatuun. Niin, etten tarvitsisi miljoonaa kylpypyyhettä vaan muutama hyvä riittäisi. Aikoinani ajattelin kuitenkin, että jos minulla ei ole vähintään kuutta pyyhettä jokaisesta koosta, en selviäisi elämästä. Totuus kuitenkin on, että harvoin se paavi ja kuningatar yhtä aikaa kylään tulee ;)
Vaikka muuttovaiheessa tuntuu, että kaikki tavarat ovat turhia, tuskin pystyisin luopumaan kaikesta omaisuudestani. Nykyisin olen kuitenkin siirtynyt panostamaan enemmän tuotteiden laatuun. Kun kerran ostaa kunnollista, ei tarvitse olla koko ajan ostamassa jotakin. Loppupeleissä siinä säästää rahallisestikin, jos ei osta aina halvinta ja huonolaatuisinta.
No comments:
Post a Comment