En ole itse jääkiekkoihminen, mutta tähän aikaan vuodesta on mahdotonta välttyä lätkäuutisilta. MM-kisat ovat osa lööppejä ja kahvipöytäkeskusteluja. Vastapäisen pubin piha täyttyy jokaisella erätauolla tupakoivista faneista, jotka kertaavat edellisen erän tapahtumia kiihkeällä äänensävyllä. Jännitys on käsin kosketeltavissa. Pinkeät kasvot punertavat muutaman oluttuopin jäljiltä ja tunnelma on iloinen. Kaikki kannustavat innokkaasti Suomea voittoon ja vuoden 1995 menestys on kaikkien katsojien mielessä. Nyt kuudentoista vuoden jälkeen olisi fanien mielestä vihdoin aika saada voittopokaali takaisin kotiin!
Positiivinen tunnelma säilyy niin kauan, kuin Suomi on voitolla. Fanit yhtyvät Antero Mertarannan raivoisiin tuuletuksiin, kun joku suomalaisista saa kiekon osumaan vastapäisen joukkueen maaliin. Jos kuitenkin peli kääntyy Suomen häviöksi, aletaan etsiä syypäitä. Milloin maalivahti oli aivan surkea tai sitten laitahyökkääjä ei ymmärtänyt hoitaa tehtäväänsä. Joka tapauksessa häviöön on aina syy. Se ei johdu siitä, että toinen joukkue olisi vaan ollut yksinkertaisesti parempi vaan omassa joukkueessa sattui vain olemaan liikaa heikkoja lenkkejä mukana.
Voittajaa kannustetaan me -hengessä: "Meidän Matti voitti kultaa!", "Me voitettiin ottelu!". Ikään kuin voitto olisi ollut jollain tapaa kiinni siitä kotisohvalla istuvasta, makkaraa syövästä Penasta. Toista Kabanossi -pakettia avatessaan Pena sattui huutamaan niin lujaa, että hyökkääjä onnistui sen voimalla tekemään voittomaalin. Myöhemmin illalla Pena muisteleekin hienoa ottelua tippa linssissä kavereidensa kanssa. Koko joukkio laulaa Maamme-laulua matkalla lähiöpubiin ja toivoo, että sama menestys jatkuu vielä myöhemmissä otteluissa.
Miten sitten käy, kun Suomi ei voitakaan? Puhutaanko siitäkin "meidän" häviönä? Ei, vaan silloin se on todellisten pelaajien tappio. Pettyneet fanit pohtivat, miksi valmentaja teki niin huonoja valintoja ja miksi osa pelaajista oli kaukalossa ihan hukassa. Jokaiselta löytyy ehdotus siihen, miten asiat olisi pitänyt hoitaa. Telkkarin edestä löytyy yllättävän monta huipputason jääkiekkoilijaa siinä vaiheessa, kun ottelu ei päätykään omien toiveiden mukaan. Harmi vaan, kun ne taiturit eivät ole kiekkokaukalossa koskaan oikeaan aikaan. Kenties joka toiselta kotisohvalta löytyvät Teemu Selänteet olisivat onnistuneet saavuttamaan Suomelle toisen maailmanmestaruuden ja me, jääkiekosta vähän vähemmän piittaavat emme joutuisi edelleen kuuntelemaan vuoden 1995 muisteloita. Ihanaa Leijonat, ihanaa!
Kuva: täältä
No comments:
Post a Comment