I'm walking on sunshine!

Meidän voitto, teidän häviö

En ole itse jääkiekkoihminen, mutta tähän aikaan vuodesta on mahdotonta välttyä lätkäuutisilta.  MM-kisat ovat osa lööppejä ja kahvipöytäkeskusteluja. Vastapäisen pubin piha täyttyy jokaisella erätauolla tupakoivista faneista, jotka kertaavat edellisen erän tapahtumia kiihkeällä äänensävyllä. Jännitys on käsin kosketeltavissa. Pinkeät kasvot punertavat muutaman oluttuopin jäljiltä ja tunnelma on iloinen. Kaikki kannustavat innokkaasti Suomea voittoon ja vuoden 1995 menestys on kaikkien katsojien mielessä. Nyt kuudentoista vuoden jälkeen olisi fanien mielestä vihdoin aika saada voittopokaali takaisin kotiin!

Positiivinen tunnelma säilyy niin kauan, kuin Suomi on voitolla. Fanit yhtyvät Antero Mertarannan raivoisiin tuuletuksiin, kun joku suomalaisista saa kiekon osumaan vastapäisen joukkueen maaliin. Jos kuitenkin peli kääntyy Suomen häviöksi, aletaan etsiä syypäitä. Milloin maalivahti oli aivan surkea tai sitten laitahyökkääjä ei ymmärtänyt hoitaa tehtäväänsä. Joka tapauksessa häviöön on aina syy. Se ei johdu siitä, että toinen joukkue olisi vaan ollut yksinkertaisesti parempi vaan omassa joukkueessa sattui vain olemaan liikaa heikkoja lenkkejä mukana.

Voittajaa kannustetaan me -hengessä: "Meidän Matti voitti kultaa!", "Me voitettiin ottelu!". Ikään kuin voitto olisi ollut jollain tapaa kiinni siitä kotisohvalla istuvasta, makkaraa syövästä Penasta. Toista Kabanossi -pakettia avatessaan Pena sattui huutamaan niin lujaa, että hyökkääjä onnistui sen voimalla tekemään voittomaalin. Myöhemmin illalla Pena muisteleekin hienoa ottelua tippa linssissä kavereidensa kanssa. Koko joukkio laulaa Maamme-laulua matkalla lähiöpubiin ja toivoo, että sama menestys jatkuu vielä myöhemmissä otteluissa.

Miten sitten käy, kun Suomi ei voitakaan? Puhutaanko siitäkin "meidän" häviönä? Ei, vaan silloin se on todellisten pelaajien tappio. Pettyneet fanit pohtivat, miksi valmentaja teki niin huonoja valintoja ja miksi osa pelaajista oli kaukalossa ihan hukassa. Jokaiselta löytyy ehdotus siihen, miten asiat olisi pitänyt hoitaa. Telkkarin edestä löytyy yllättävän monta huipputason jääkiekkoilijaa siinä vaiheessa, kun ottelu ei päätykään omien toiveiden mukaan. Harmi vaan, kun ne taiturit eivät ole kiekkokaukalossa koskaan oikeaan aikaan. Kenties joka toiselta kotisohvalta löytyvät Teemu Selänteet olisivat onnistuneet saavuttamaan Suomelle toisen maailmanmestaruuden ja me, jääkiekosta vähän vähemmän piittaavat emme joutuisi edelleen kuuntelemaan vuoden 1995 muisteloita. Ihanaa Leijonat, ihanaa!

Kuva: täältä

Omaisuus kenkälaatikossa

Tein jo kerran aiemmin postauksen siitä, kuinka inhoan pakkaamista. Tuolloin olin lähdössä vain muutamaksi viikoksi pois, mutta nyt minun pitäisi muuttaa kamoja pois putkiremontin alta. Asunnossani alkaa parin viikon päästä heinäkuun loppuun asti kestävä remppa ja minun pitää sovittaa tavarani hyvin pieneen tilaan. Lisäksi minun pitäisi päättää nyt myös se, mitä tavaroita tarvitsen kesällä kotipaikkakunnallani. Voitte vaan kuvitella, kuinka monesti olen jo meinannut hermoni menettää. Jälleen kerran olen vannonut tuhat kertaa, etten osta enää mitään! Tällaisella hetkellä helpottaisi, jos omaisuus mahtuisi kenkälaatikkoon. Olen melkoinen hamstraaja, mutta aina välillä minun tekisi mieli luopua kaikesta maallisesta omaisuudesta. Kuinka helppoa olisikaan saada kaikki tavarat sopimaan yhteen pieneen laukkuun. Huolet ainakin vähenisivät. 

Olen useasti miettinyt, mitkä tavarat ja esineet ovat minulle korvaamattomia. Jos saisin valita esimerkiksi kymmenen säilytettävää asiaa, mitkä ne olisivat? Täytyy myöntää, että valinta olisi todella vaikea. Yllättävää kyllä ei sen vuoksi, etten osaisi luopua jostain vaan pikemminkin olisi vaikea päätää, mikä on todella säilyttämisen arvoista ja parempi esine kuin toinen. 

Ennen ajattelin aina, että kaikki valokuvat ovat tärkeimpiä. Nykyisin ne kaikki ovat tietokoneella, joten siitä syystä kenties se olisi esine josta en luopuisi.Toisaalta yksikään tietokone ei ole korvaamaton, vaan ainoastaa tieto jonka se sisältää. En siis ole varma, sopiiko tietokone sittenkään säilytettävien listalle. Sen tiedonhan voisi yhtä hyvin laittaa esimerkiksi muistitikulle, joka veisi huomattavasti vähemmän tilaakin. Toisaalta tietokone on erittäin hyvä keino kommunikoida muun maailman kanssa ja sen vuoksi itsessään kannattava omistaa.

Säilyttämisen arvoisia olisivat myös korut. En nyt tarkoita Gina Tricotin "helmi"korviksia, vaan lahjaksi saamiani, hieman arvokkaampia koruja. Niissä on sekin hyvä puoli, että ne vie tosi vähän tilaa ja niitä on kevyt kantaa. Ne ovat myös muistoesineinä korvaamattomia, vaikka toisaalta yleensä samoja koruja on kaupat täynnä, ellei kyseessä ole joku erikoiskoru.

Kaikista astioista ja dvd -levyistä luopuisin heti. Ensimmäisiä on niin haastavaa pakata tarpeen tullen ja jälkimmäiset ovat aivan turhia ja vievät vain liikaa tilaa. Itselläni oli jossain vaiheessa pakkomielle ostaa itselleni elokuvia omaksi, vaikka ne voisi ihan hyvin vuokrata tai lainata jostain. Onneksi olen nyt parin muuton jälkeen viisastunut ja jättänyt kaikki dvd:t kauppaan. Uusin Harry Potter on kyllä ehkä pakko saada, mutta ainoastaan sen vuoksi että minulla on edellisetkin, enkä halua jättää keräilyä kesken.

Vaatteista en haluaisi ihan käytännön syistä luopua. Ensinnäkin luulisin aiheuttavani hieman pahennusta, jos nakuilisin luennolla ja toisaalta Suomen ilmasto ei ole ideaalein nudistiympäristö. Haluaisin kuitenkin oppia heittämään pois sellaiset paidat ja housut, joita en koskaan pidä. Jostain syystä ajattelen kuitenkin aina, että jos joskus tulee joku sellainen tilaisuus johon sopii ainoastaan vanha, kulunut neuletakki.

Jos olisin nyt muuttamassa ensimmäistä kertaa kotoa pois, ostaisin ainoastaan kahdet kunnon lakanat. Sellaiset, jotka kestäisivät pesua ja joihin en koskaan kyllästyisi. Samoin panostaisin pyyhkeiden laatuun. Niin, etten tarvitsisi miljoonaa kylpypyyhettä vaan muutama hyvä riittäisi. Aikoinani ajattelin kuitenkin, että jos minulla ei ole vähintään kuutta pyyhettä jokaisesta koosta, en selviäisi elämästä. Totuus kuitenkin on, että harvoin se paavi ja kuningatar yhtä aikaa kylään tulee ;)

Vaikka muuttovaiheessa tuntuu, että kaikki tavarat ovat turhia, tuskin pystyisin luopumaan kaikesta omaisuudestani. Nykyisin olen kuitenkin siirtynyt panostamaan enemmän tuotteiden laatuun. Kun kerran ostaa kunnollista, ei tarvitse olla koko ajan ostamassa jotakin. Loppupeleissä siinä säästää rahallisestikin, jos ei osta aina halvinta ja huonolaatuisinta. 

Kuvat: täältä, täältä, täältä

Sleeping Beauty

Kuulin juuri pääseväni viikon päästä katsomaan balettia. Olen aivan innoissani! Viime kerrasta on vuosia aikaa ja olenkin pitkään haaveillut, että pääsisin katsomaan jotain ihanaa näytöstä. Nyt haaveeni toteutuu, kun menen katsomaan Prinsessa Ruususta Kroatian kansallisteatteriin. 

Mielestäni baletti on ihanan kaunis ja viihdyttävä taiteenmuoto. Tanssijat saavat älyttömän raskaan työn näyttämään niin helpolta lavalla ollessaan. Liikkeiden keveys on todellakin ihailtavaa! Balettia katsoessa todellisuus unohtuu ja esitykseen uppoutuu täysin. Tarina, musiikki, asut ja lavasteet, sekä tietysti tanssi itsessään lumoavat katsojan. Esityksen jälkeen ainakin itse olen ihan hengästynyt, kun olen päässyt näkemään jotain niin hienoa.
Varsinaisen balettiosuuden lisäksi odotan myös sitä, että pääsen laittautumaan kunnolla. Itselleni ainakin tarjoutuu harvoin tilaisuuksia, jolloin saa pukeutua mekkoon ja tipsutella korkokengissä. Nyt pääsen kuitenkin sonnustautumaan parhaimpiini. En malta odottaa, jee!

Kuvat: täältä

Let it be...

Hip Hei Hurraa ja Vappua kaikille!

Pääsiäisen ja vapun ajankohtien läheisyyden vuoksi juhlapostauksetkin tulevat peräkkäin. Itselläni ainakin "väliviikko" meni niin nopeasti ohi, etten ehtinyt kuin pyörähtää ja vappu oli jo ovella. Tiistaina heitin heipat kotiin ja 9 tunnin bussimatkan, kymmenien nolojen pilkkimisten ja niskojen vääntymisten jälkeen saavuin omaan pyhättööni. Tällä kertaa matka oli hieman erilainen, sillä Olga jäi viettämään huikeaa poikamieselämää maaseudulla yhdessä kahden muun karvakorvan kanssa ja minä tulin vastaavasti kaupunkiin yksin juhlistamaan vappua ja viimeistelemään loppukevään opintoja. 

Ihana ajatus, että kesä on melkein täällä. Sääennustuksista huolimatta tämä viikko on ollut ihan älyttömän lämmin ja aurinkoinen. Mietin tiistaiaamuna kotoa lähtiessä, voinko pelastaa Bad Hair Dayn laittamalla pipon päähän. Kiitos korkeimmille voimille, etten sitä tehnyt. Ainoa piponi kotona oli iso valkoinen talvipipo ja olisin ehkä saanut hieman hassuja katseita, jos olisin saapunut se päässä 20-asteiseen paikkaan, missä muut heiluivat lyhyessä farkkuhameessa ja t-paidassa. (Ei se sää kyllä oikeasti ihan niin lämmin kuitenkaan ole, kiitos erittäin kylmän tuulen!)

Joka tapauksessa olen tällä viikolla nauttinut kesäkaupungin riemuista. Itse kun siirryn kesäksi kotipaikkakunnalleni, missä ainoat lämpimät ja aurinkoiset kesäpäivät ovat hyttysten voimin pilattu. Tämän viikon ajan olen jättänyt saleilutkin hieman vähemmälle, sillä ulkoilma lintujen rallatuksineen on vetänyt pidemmän korren. Talven tuiskujen aikaan Satsin oranssit kyltit olivat pala kesää, mutta nyt tilanne on aivan toinen ja sisätiloissa kuntoilu saa jäädä syksyyn asti unholaan. Tosin ensi viikolla on pakko käydä vielä hyvästelemässä spinning -tunnit, joita tulen varmasti ikävöimään kesän ajan. Olen yrittänyt miettiä yhtä hyvää kuntoilumuotoa siinä vielä onnistumatta. Vinkkejä otetaan siis vastaan!

Perjantai ja lauantai menivät sitten iloisesti vappuhulinoiden parissa. Huikea tunnelman vuoksi on ollut ihan älyttömän hauskaa. Tänään on vielä luvassa vappupiknik, josta minun tapauksessani saattaa tulla ainoastaan vappu ilman sitä piknik -osaa. Olin nimittäin aivan vakuuttunut, että kyllä kaupat ovat auki myös vappupäivänä niin kuin kaikkina mahdollisina muinakin juhlapäivinä. Ilmeisesti arveluni kuitenkin osoittautui vääräksi ja jääkaapissani on tällä hetkellä paketti leivontamargariinia ja kolme kananmunaa. Uskon, ettei edes Jamie Oliver kykenisi pyöräyttämään niista kovin monipuolista piknik-koria. Taidan siis turvautua lähipizzeriaan tai r-kioskin jäätelöaltaaseen ja jättää mansikoista sekä täytetyistä patongeista haaveilun toiseen kertaan. Toivottavasti kaikkien muiden kohtalo ei ole yhtä kurja ja koreista löytyy mitä ihanimpia herkkuja. Hyvää Vappua!

Kuvat: täältä, täältä, täältä

Pääsiäisterkut!

Ihana kevätaurinko riemastuttaa ainakin minun pääsiäisen viettoa! Hyvän sään vuoksi en ole edes yhtään katkera siitä, että kukko ei ollut muninut aamulla minulle yhtään pääsiäismunaa. Onneksi on vielä pari päivää aikaa toivoa kukon hedelmättömyyden parantumista! Muuten minun pääsiäinen on alkanut ihanissa merkeissä. Olen vain rentoutunut ja nauttinut hyvästä seurasta. Kiireisen kevään jälkeen on ihana rauhoittua pitkäksi viikonlopuksi kotioloihin ja vain hööpöillä.

Hyvän seuran lisäksi olen nauttinut myös hyvästä ruoasta ja herkuista. Kuvassa on minun ja äitini tekemä pääsiäiskakku, josta mielestäni tuli ihan soma. Myös maku on aika mainio. Teimme meille aivan uudenlaisella täytteellä kakun ja täytyy sanoa, että lopputulos oli tosi onnistunut. Ihanan raikas ja keväinen kakku.

Huomaan muuten, että olen käyttänyt sanaa "ihana" aika monesti tässä postauksessa. Olen vain niin hyvällä tuulella. Tämä päivä voisi olla täydellinen, jos saisin houkuteltua jonkun pelaamaan jotain hyvää lautapeliä kanssani. Ongelmanani on että uskollisin pelikaverini on tällä hetkellä liian kaukana ja muut ovat niin tylsiä, etteivät suostu ottamaan minun kanssa erää Monopolia tai Carcassonea. Tai sitten he vaan pelkäävät häviötä. Hahhah. 

Joka tapauksessa haluan toivottaa kaikille oikein IHANAA PÄÄSIÄISTÄ! Toivottavasti vietätte sitä yhtä leppoisissa merkeissä, kuin minä teen. Eli siis syöden liikaa (paitsi sattuneesta syystä en suklaamunia) ja nauttien auringosta ja tunnelmasta.