Yli 2 kuukautta on jo takana vaihtoa, mutta en ole vielä ehtinyt potea varsinaista koti-ikävää. Varmasti tämä on pitkälti Skypen, tuon jumalaisen keksinnön, ansiota.
On kuitenkin yksi erityinen pallero, jota ikävöidessä ei edes viestintäohjelmista ole apua. Nimittäin erittäin pörröinen kämppikseni kun ei paljon sanoista välitä, ja epämääräiset ukinat ja haukahdukset eivät paljon lämmitä.
Olgalla on onneksi kotona aika juhlavat oltavat. Epäilen, että se saattaa viihtyä vähän turhankin hyvin kahden muun lajitoverin parissa (ja en viitannut nyt vanhempiini, vaan heidän koiriinsa). Lisäksi useista pitämistäni "saarnoista" huolimatta isäni tuntuu hemmottelevan Olgaa vähän turhankin paljon. Paluuni jälkeen kämppikseni saakin kokea kyllä rankan arkeenpaluun...
Heti, kun menen kotiin, aion ottaa Olgan kainaloon ja halia sitä ainakin pari tuntia putkeen. Vaikka täälläkin minulla on kaksi kämppistä, niin täytyy sanoa että Olga on kyllä tähänastisista kämppäkavereista kaikkein paras. Selvästi aika on poistanut muististani sen tekemät muutamat tihutyöt. Eiköhän nekin muistu mieleen sitten kesäkuussä, viimeistään yliopiston kirjaston karhukirjeen muodossa: Suomen perustuslaki taitaa nimittäin olla edelleen korvaamatta anarkistikoirani "muokkauksen" jäljiltä.
No comments:
Post a Comment