Nyt se sitten toteutui!

Minulla on usein tapanani kehitellä kauhuskenaarioita päässäni. Tiedättehän sellaisia "entä, jos tämä kaide nyt sortuisi?" ja "mitä, jos tänne hyökkäisi nyt joku aseen kanssa?" -juttuja. Esimerkiksi tylsää tenttikirjaa lukiessa on helppo harhautua ajattelemaan kirjaston mahdollisia vaaratilanteita ja keinoja niistä selviytymiseen.

Olen usein pohtinut kassajonossa, mitä tekisin, jos kassa ei hyväksyisikään pankkikorttiani. Minulla ei ole koskaan käteistä mukanani, joten vaihtoehtoja ei olisi kauhean paljon. Olen pohtinut tilanteen noloutta, ihmisten sääliviä ja ärsyyntyneitä katseita sekä kassatyöntekijän toimintatapoja. Lisäksi olen miettinyt, mitä kummaa tekisin ostoksilleni: jättäisinkö ne kassalle vai palauttaisinko ne itse hyllyyn.

Enää ei tarvitse mietiskellä, nimittäin tänään tämä kaikki kävi toteen. 

Olin Walmartissa normaaliin tapaan sunnuntain ruokaostoksilla ja kärryt täynnä tavaraa. Pyrin käymään täällä ainoastaan kerran viikossa kaupassa, koska ilman omaa autoa kauppareissuun menee yllättävän paljon aikaa. Ostokseni olivat siis sen mukaiset tälläkin kertaa. Itse asiassa ehdin jo vähän murehtia, kuinka saan ylipäänsä kannettua kaikki tavarat kotiin bussipysäkiltä.

Tyhjin käsin matka sujui kuitenkin tosi helposti ja nopeasti, vaikka ärsytys olikin järkyttävän suuri. Jostain kumman syystä kassa ei nimittäin hyväksynyt pankkikorttiani, tai siis mitään niistä kolmesta. Tiesin varsin hyvin, että niillä kaikilla oli rahaa mutta silti yksikään ei mennyt läpi. Joka kerta, kun ojensin kassalle uuden kortin, tunsin itseni entistä enemmän luuseriksi. Kaikki ympärilläni olevat ihmiset, kassatyöntekijä mukaan lukien, katsoivat minua kuin alinta pohjasakkaa.

Siinä tilanteessa ei paljon selittelyistä ollut apua, vaan jouduin tyynesti jättämään kaikki ostokseni kassalle. Sinne jäivät myös mansikat, joiden maun olin jo lähes tuntenut suussani. Lähes itku kurkussa jouduin juoksemaan bussiin. Meinasin nimittäin myöhästyä siitäkin kassaepisodin vuoksi. 

Kiirehdin kotiin tarkistamaan tilini ja, niin kuin arvelinkin, ongelma ei ollut korteissani vaan Walmartin kassajärjestelmässä. Tämä ei kuitenkaan paljon lämmittänyt, kun vatsa kurni ja ruokakaapit ammottivat tyhjyyttään.


Kuva: We heart it