Sweet Dreams

Tänään on siivouspäivä! Tai oikeastaan siivousaamu. Olen menossa iltavuoroon töihin, joten päätin käyttää aamun hyödyksi siivoamalla huoneeni. Illalla on sitten ihana mennä raikkaaseen petiin nukkumaan. Siivoustohinoiden keskellä ehdin jälleen kerran haaveilla uusista petivaatteista. Enkä ihan mistä tahansa räteistä, vaan Gantin sinivalkoisista lakanoista. Miten ihanan luksusta olisikaan kietoutua  illalla nukkumaan kunnon lakanoihin!

 

 

Harmi vaan, kun yhdenkin setin hinta on niin suolainen! Olen yrittänyt vakuutella itselleni, että unimaailmani olisi huomattavasti levollisempi näissä lakanoissa. Olen myös uskotellut itselleni, että kunnon lakanat kestävät usean  vuoden ajan ja ovat näin ollen varsinainen sijoitus tulevaisuuteen. Jostain syystä pankkitiliäni katsellessa olen kuitenkin todennut, että pärjään ilman monen sadan euron lakanoita. Ainakin toistaiseksi.

Toisaalta olen sitä mieltä, että sijoittamalla kerralla hieman  parempaan voi saavuttaa pidemmällä ajalla huomattavia säästöjä. On kuitenkin vaikea määrittää sitä rajaa, jossa laatu kulkee vielä hinnan kanssa käsi kädessä. Missä vaiheessa joutuu maksamaan laadun sijaan ennemminkin pelkästä merkistä? Voiko esimerkiksi 40 euron koiranruokakuppi olla niin paljon laadukkaampi ja kestävämpi kuin kympin kuppi?

Taloudellisista syistä taidan jättää Gantin lakanoiden hankinnan edelleen pelkäksi haaveeksi. Toisaalta ne ovat jälleen yksi hyvä syy siihen, että nappaan kohta polkupyöräni telineestä ja suuntaan kohti kesätöitä. Lukuvuoden jälkeen on mukava keskittyä vähäksi aikaa opiskelun sijaan töihin, kun tietää että ansaitun rahan avulla voi saavuttaa taas muutamia pieniä haaveita elämässä. Jos sinulla on motivaatio hukassa kesätöiden suhteen, kannattaa keksiä joku hyvä säästökohde. Töissä on huomattavasti kivempaa, kun mielessä siintää jo tuleva reissu, ranta-aallokot ja palmupuut!

Kuva: täältä

Ootko sää korpiseksuaali?

 

Jos tykkää vastakkaisesta sukupuolesta, on hetero. Lesbot ja homot taas ovat kiinnostuneita samasta sukupuolesta. Jos kumpikin käy, on biseksuaali. Mikä ihme on korpiseksuaali? No sille kelpaa kaikki.

Sukupuolen suhteen korpiseksuaalilla, "korpilla", saattaa olla jokin rajaus, mutta muuten ei niinkään. Tai on korpillakin mieltymyksensä, siis sellanen oma ihannetyyppi, josta kiinnostuu. Tarpeen vaatiessa korpiseksuaali kuitenkin unohtaa kaikki kriteerit aika helposti ja vähän "huonompikin" vaihtoehto käy. Tärkeintä on, että oma rakkauden jano täytetään. Oli juomana sitten samppanja tai lähikaupan Olvi.

Yhteistä korpiseksuaaleille on sijainti: ne asuu korvessa. Pienet paikkakunnat, joissa oman ikäisiä sinkkuja on hyvin rajoitetusti ovat korppien asuinaluetta. Nuoret lintuset ovat vähitellen muuttaneet suuremmille metsästysmaille, yleensä koulutuksen tai työn perässä, mutta kyliin on jäänyt myös yksinäisiä miehiä ja naisia. Muutaman vuoden aikana heistä kehittyy usein korpiseksuaaleja.

Korpille kelpaa kumppaneiksi kaikki vanhat luokkatoverit, kavereiden exät ja muutkin kohtalotoverit. Ainoa kriteeri on se, ettei ole sukua keskenään. Itse asiassa senkään suhteen ei olla niin tarkkoja: "mitä serkumpi, sitä herkumpi", vai miten se oli? Yksinäiset sielut pariutuvat pubin karaokeillassa ja kohta odotetaan jo ensimmäistä rakkauden hedelmää. Korpiseksuaalit nimittäin etenevät usein suhteissaan hyvin nopeasti. Vaikka toisen olisi tuntenut aina ilman minkäänlaista kipinää, ensimmäisen, mahdollisesti alkoholin siivittämän yhteentörmäyksen jälkeen ollaan valmiita alttarille todistamaan ikuista rakkautta. 

Korpiseksuaaleista on olemassa myös vähän "kevyempi" versio. Tällöin ainakin toinen osapuoli, yleensä molemmat, on muuttanut jo pois kotipaikkakunnaltaan. Yleensä johonkin läheiseen kaupunkiin. Kun nämä henkilöt sitten tapaavat kaupungin yössä, niin yhteinen taival alkaa helposti. Onhan se ihan luonnollista, kun yhdistävänä tekijänä on sama kotipaikkakunta. Mitä muuta yhteistä kumppanilta voi vaatia? Jos aiemmin kotipaikkakunnalla asuessa kyseisillä henkilöillä ei ole ollut mitään yhteistä, niin nyt on! Ja niin paljon, että kyllä kannattaa katsella toista vähän "sillä silmällä". Samaan baariin eksyneen kotikunnan kulkurin vuoksi kannattaa unohtaa kaikki uudet tuttavuudet. Jälleennäkemistähän voi nimittää jopa kohtalon peliksi. Ja kaikkihan tietää, ettei kohtalon kanssa saa pelleillä!

En kiellä, etteivätkö "korpiseksuaalit" olisi onnellisia kumppaneidensa kanssa. En myöskään väitä, että parempi onni löytyisi jostain kauempaa. Kehottaisin kuitenkin harkitsemaan, kannattaisiko joskus lähteä merta edemmäs kalaan. Koskaan ei tiedä, mitä kulman takana odottaa, mutta lähikuja pääsee harvoin yllättämään.

Kuva:täältä

Elämän "suuria" kysymyksiä

"Why God Why???"

                     - Joey Tribbiani

Miksi Facebookin chat ei koskaan toimi?

Miksi aurinko ei paista koskaan vapaapäivinä?

Miksi Milkan suklaita ei saa Suomesta juuri mistään?

Miksi jotkut saavat syödä mitä vain lihomatta, mutta meillä toisilla pelkkä vilkaisu jäätelöpurkkiin tuo pari lisäkiloa?

Miksi parhaat tarjoukset huomaa aina liian myöhään?

Miksi jotkut ruskettuvat niin helposti, mutta jotkut vaan palavat tomaattia muistuttaviksi palleroiksi?

Miksi toimimaton netti saa ihmisen niin vihaiseksi?

Miksi VR:n junat ovat aina myöhässä?

Miksi postissa tulee aina vain turhia mainoksia ja laskuja?

Miksi sukkahousut hajoavat aina tärkeissä juhlissa?

Miksi maito loppuu aina silloin, kun kauppa ei ole auki?

Miksi vaatekaupoissa sovituskoppien peileistä vastaan katsoo valaan näköinen lyllerö?

Miksi iPhone on niin kallis?

Miksi kaikki kiva löytyy aina silloin, kun sitä ei ole varaa ostaa?

Miksi Olga on niin söpö, että sen tehdessä tuhmuuksia ei voi kuin hymyillä?

Miksi toiset ovat lahjakkaita kaikessa ja toiset eivät opi koskaan piirtämään tikku-ukkoa enempää?

Miksi kukaan ei tarjoudu auttamaan, kun yrität punnertaa yksin ylipainavaa kassia aivan liian korkeiden portaiden päälle?

Miksi haluaa aina sitä, mitä ei voi saada?

Miksi, Miksi, Miksi?

Kuvat: täältä, täältä

Tulevaisuushuolia

"Minusta ei tule mitään, enkä tule koskaan pääsemään kunnon töihin!" Taisteleeko joku muu samanlaisten tuntemusten kanssa? Onnittelen niitä, jotka jo 9. luokalla tiesivät mitä elämältään haluavat. Suunnitelmat olivat selkeinä edessä ja unelma-ammatti oli aivan täysin varma. Vielä enemmän onnittelen niitä, joilla nämä samat haaveet ovat säilyneet vielä viiden vuoden jälkeen ja toteutus on hyvällä mallilla. 

Itse halusin yläasteella eläinlääkäriksi. Sen haaveen unohdin heti lukion ensimmäisenä vuonna. Sen jälkeen aloin haaveilla opettajan ammatista. Siitä onkin sitten ollut vaikeampi luopua. Vaikka koko ajan alan olla entistä varmempi siitä, etten halua työskennellä päivääkään opettajana, kouluttaudun edelleen aineenopettajaksi. Tämä sivuainevalinta ei tosin sulje minulta mitään pois. Toisaalta se on myös järkevä valinta, sillä sitten on ainakin yksi ammatti. Pitääkö tulevaisuutta koskevien päätösten kuitenkin aina olla niin järkeviä? Ja eikö ole yhtä lailla fiksua opiskella ainetta, josta on kiinnostunut ja jonka opiskelemisesta nauttii? Ei kai koulutus voi koskaan mennä hukkaan, vaikkei sitten tulisikaan koskaan tekemään varsinaisia "alan hommia".

Suurin stressin aiheuttaja tulevaisuuden suhteen on mielestäni työllisyystilanne, ja erityisesti se, kuinka monet siihen suhtautuvat. Kerrottuani jollekin oman pääaineeni, olen usein saanut kuulla kommentteja: "Voi, et tule ikinä pääsemään töihin!" ja "No ihan kivahan tuo muuten on, mutta työttömäksi kouluttaudut!". Kaikkein parasta tässä kaikessa on, että nämä kommentit ovat usein tulleet minulle lähes vierailta henkilöiltä. Aivan kuin tulevaisuuteni olisi kaikkien vähänkin tuttujen ongelma. Itse en ainakaan halua opiskella mitään vain sen vuoksi, että saisin hyviä töitä. Elämästä suuri osa vietetään töissä, joten on erityisen tärkeää saada tehdä sitä, mistä nauttii. Vaikka sitten vähän pienemmällä palkalla.

Monet ammatit kuulostavat paljon hienommilta, mitä ne todellisuudessa ovatkaan. Tämän vuoksi opiskelupaikkaa hakiessa on hyvin vaikeaa tietää, millainen haettava ala oikeasti on. Usein vasta ensimmäiset varsinaiset opiskeluvuodet paljastavat, millainen juttu oikeasti on kyseessä. Selviää asioita, joita ei vain voinut hakuvaiheessa tietää. Toisaalta myös työelämä saattaa paljastaa, ettei kyseinen ala välttämättä olekaan itseä varten. Tässä vaiheessa vaatii erityistä rohkeutta myöntää, ettei haluakaan työskennellä loppuelämää ammatissa johon kouluttautuminen kesti viisi vuotta. Asian myöntäminen on kuitenkin mielestäni erityisen tärkeää. Sen ei pitäisi edes olla mikään iso juttu. Kaikkea vain ei voi tietää etukäteen ja muutokset ovat sallittuja. Tärkeintä on, että työ on sellainen johon todella haluaa mennä.

Itse olen parhaillani siinä tienristeyksessä, jossa pitäisi uskaltaa vaihtaa suuntaa. Pitäisi uskaltaa tehdä ratkaisuja, jotka eivät ole välttämättä kaikkien mielestä fiksuja. Tämä vaihe on mielestäni kaikkein vaikein. Kun tietää mitä ei halua, mutta se mitä haluaa on toisaalta vielä epävarmaa. Pitäisi vain uskaltaa irroittaa vanhoista haaveista ja etsiä uusia, toteuttamisen arvoisia unelmia.

Kuvat: täältä

Wake me up when September starts

Nyt on reissusta palattu ja kesä kotipaikkakunnallani on virallisesti alkanut. Täytyy sanoa, että mulle tuli ihan kauhea ikävä Zagrebiin ja nyt vähä masentaa 10 asteen lämpötila vesisateen kera. Olen myös vähän möks siitä, että tämän kesän kohokohdat ovat tenttipäivät kesä- ja heinäkuussa, jolloin pääsen samalla morjestaa kavereita ja omaa kämppää. Positiivista tässä breikissä on, että toivon mukaan olen lopultakin päässyt eroon asuntoni ikivanhasta, junaveturin ääntä pitävästä pöntöstä. Tai sitten siellä odottaa vielä kauheampi kaaos, kuin ennen remonttia. Hope not!

Tämä kesä menee itselläni aivan täysin töitä tehden. Kotipaikkakuntani on aika hiljainen kylä ja ikäistäni seuraa ei juuri ole tarjolla. Toisaalta on kiva leikkiä kesäpörriäistä, mutta välillä meinaa tekemisen ja seuran puute iskeä. Viime kesänä kulutin vapaa-aikani turhiin tv-sarjoihin ja kymmeniin mansikkatuutteihin. Toivottavasti tänä vuonna olisi luvassa jotain vähän hohdokkaampaa. Joku jännä ja kesäinen juttu kelpaisi.

Vaikka odotankin syyskuun alkua kuin kuuta nousevaa, kesä tuo mukanaan myös jotain kivoja juttuja. Olen jo pitkään halunnut mökkisaunaan saunavastan kanssa. Lisäksi haluan nauttia yliannostuksen mansikoita ja jäätelöä. Mahdollisesti uskallan uimaankin jossain välissä. Viime kesänä kävin kerran uimassa, joten tänä vuonna voisin yrittää tuplata määrän. Olen myös suunnitellut yhden ystäväni kanssa pientä vaellusretkeä hienoissa maisemissa. Tarkemmin ajatellen kesä ei olekaan niin kamala juttu! Varsinkin, jos muistan vihdoinkin hankkia kunnon kärpäslätkän ja ylisuuren pullon Raidia! Tänä kesänä en halua menettää yhtiäkään yöunia inisevien pikkuhyönteisten vuoksi. Sääsket, joita voi nimittää myös helvetillisiksi pikkupiruiksi, saavat halutessaan ihmisen hulluuden partaalle! Tänä vuonna aion kuitenkin olla valmistautunut ja selviytyä voittajana yöllisistä taistoista!

Kuvat: täältä, täältä

Una vacanza incredibile!

Olipas mahtava viikonloppu! Vietin ihanan miniloman Venetsiassa ja Umagissa. Sain nauttia aurinkoisesta säästä, taivaallisesta ruoasta ja tietysti upeasta seurasta. Täytyy sanoa, että sydämeni jäi jälleen kerran Italiaan. Paluu Zagrebiin oli kuitenkin mukava, sillä olen ihastunut täysin myös Kroatiaan. Perjantaina edessä häämöttävä kotiinpaluu saa kuitenkin mielen jo valmiiksi apeaksi. Aion kuitenkin nauttia vielä viimeisistä päivistä täysillä. Vaikka kohta täytyy lähteä, niin mieltä piristää tieto siitä että aina on mahdollisuus palata. Tässä jotain otoksia viikonlopulta:

Varaslähtö kesään!

Maanantain ja tiistain välisenä yönä pakkasin kamani ja suuntasin yöbussilla Helsinki-Vantaalle. Kahden lennon jälkeen saavuin Zagrebiin! Viime päivät olenkin saanut nauttia aurinkoisesta säästä ja kesäisestä menosta. Paikkana Zagreb on aivan mielettömän hieno: rosoisan kaunis ja mielenkiintoinen kaupunki. Suosittelen kaikille! Tuoreet mansikat ja gelato ovat kruunanneet hienon loman alun!