Perjantaisin minulla on tapana käydä keskellä päivää spinningissä. Niin myös tänään. Olinkin lähdössä äsken kauhealla tarmolla salia kohti. Kuvista voikin päätellä, että energiaa olisi ollut vaikka kahdelle pyörälle. Kaikki kamat oli repussa valmiina ja enää piti käyttää vain Olga ulkona. Olin kaiken lisäksi tosi hyvin aikataulussa! Yleensä joudun hankkimaan alkuhien jo matkalla, kun kiirehdin Jopon renkaat vinkuen Satsia kohti ja hoen taukoamatta: "ensi kerralla lähden aiemmin". Joka tapauksessa kaikki oli siis oikein hyvin paketissa, kunnes huomasin, että pyörän avain on hukassa! AAAAAAAAAAPUA!!
Salille on sen verran matkaa, etten olisi ehtinyt enää millään kävellen tai bussilla. Etsin siis paniikissa avainta joka paikasta. Muistin vain sen verran, että olin eilen jättänyt sen sängylle, josta Olga oli poiminut sen leikkeihinsä. Olen kuitenkin aivan vakuuttunut, että otin avaimen Olgalta pois ja laitoin jonnekin talteen. No varmaa on nyt, että tallessa se avain on. Vähän turhan hyvässäkin. Minulla ei nimittäin ole edelleenkään tietoa sen olinpaikasta.
Tällä hetkellä voisin olla hyvin jo spinningin toisessa työosuudessa ja siis nauttimassa mahtavista interval-osuuksista. Sen sijaan mökötän kotona ja vannon, etten enää ikinä laita avaimia muualle kuin niille tarkoitettuun kippoon eteisen pöydälle. Ei taida siis auttaa muu, kuin lähteä lounaalle ja purkaa ylimääräisen energian aiheuttamaa kiukkua kaikille kasvisravintola Katriinan muille asiakkaille. Minä olen siis kohta se, joka naputtaa takanasi kengällä vihaisesti lattiaa ja näyttää siltä, että olisi syönyt jonkin sortin känkkäränkkä -pillerin. Toivottavasti muiden perjantai on alkanut paremmissa merkeissä!
No comments:
Post a Comment